Kokelas 106

Kerrostalon alimman kerroksen kaksiossa keskellä suurta kaupunkia, tuota yksinäisyyden kaihoisaa tyyssijaa, makaa hän sängyssään, joka ostettiin kirpputorilta - oikeata antiikkia. Verhojen raosta tuleva valo piirtää kuvioitaan makuuhuoneen seiniin.

Toinen nukkuu.

Aika kuluu eteenpäin eikä koskaan pysähdy. Klo 1:02.

Pakko tempoa jotain kirjaa. Miksi äiti laittoi silloin kotoa parisängyn peiton mukaan? Se tippuu lattialle eikä siihen ole toisia lakanoita. Kaikki Tex Willerit on luettu.

Teen keiton aika. Klo on 2:16

Maidon kanssa tästä tulisi hyvää. Oikean maidon ,ei litkujen. Jotkut eivät vaivaudu edes maistamaan. Toisenkin mielestä vaniljanmakuinen on parasta. Sokeria silti täytyy laittaa. Pakko herkistellä pohjaan saakka, vaikka se on sieltä kitkerää.

Klo 3:06

Tämä puhelin on hyvä, tässä saa monta herätystä. Oikein kunnolla ajoissa että voi aamulla päästä hiukan kahvia fiilistelemään. Leivän voisi tehdä. Tuskin tulee syötyä. Paska. Mitähän jos sitä nukkuis vahingossa pommiin? Se se vasta ois varmaan paskaa.

Klo 7:15

Muutettiin asumaan veden alle. Aluksi oltiin pienikokoisia - kuin sammakot. Sitten kaikki oli isompaa ja autojakin oli. Hengitys oli aluksi hankalaa mutta siihen tottui. Juice Leskisistä peilissä toisella silmälasit, toisella panta. Samurain viimeinen toivo on hypätä, mutta kun ei uskalla.

Klo 8:58

Toinen sanoo jotain, eikö sun pitäis jo lähtä.

Voi paska.

Miksi just mulle?

Kurkien huumori on kirkuvaa

Kurkien huumoria on toisinaan vaikea ymmärtää. Se on kryptistä.

Abiturientin salat

Ruohonleikkurin ratissa tai ei oikeasti ratin sisällä vaan leikkurin penkillä istuen ja ratista kiinnipitäen näyttäisi syntyvän ehkäpä kaikkein parhaimmat ajatukset. Tajusin nimittäin, että lukion päättävän nk. abiturientin hymyn leveys näyttäisi olevan kääntäen verrannollinen jäljellä olevien koulupäivien määrään.

Muodostetaan siis funktio f(x) = kx + a. Funktio antaa arvoksi hymyn leveyden. Muuttuja x taasen on jäljellä olevien kouluaamujen määrä. Oletetaan leveimmäksi mahdolliseksi hymyksi puoliympyrän muotoinen hymy, joka on radiaaneina pii(π). Funktion suurin arvo on siis π, jonka se saavuttaa jäljellä olevien kouluaamujen määrän ollessa nolla, eli pisteessä (0, π).

Funktion taasen leikatessa x-akselin on sen arvo luonnollisesti nolla, mikä tarkoittaa, että opiskelijan ilme on mahdollisimman neutraali. Tästä pisteestä lähtien koulupäivien määrän vähetessä hymy kasvaa. Kun lasketaan, että uudella lukiolaisella on edessään keskimäärin reilut 500 aamua, voidaan olettaa, että kys. henkilön hymy alkaa leveämään aamujen määrän pudotessa kymmenesosaan alkuperäisestä, eli kun jäljellä on 50 kouluaamua. Näin ollen funktio leikkaa x-akselin pisteessä (50, 0).

Nyt voidaan laskea funktion kulmakerroin k = (0 - π) : (50 - 0) = - π / 50. Funktio taasen leikkaa y-akselin pisteessä (0, π), joten vakio a = π. Näin funktio f(x) = - (π/50) ⋅ x + π.

Sijoittamalla x:n paikalle omien kouluaamujeni määrän, joka on tasan 10 saadaan f(10) = -(π/50) ⋅ 10 + π = (4π/5). Tämä vastaa 144 astetta ympyrästä. 

Toisin sanoen, hymy on jo todella leveä.