Ylioppilaan eväät ja muurahaiset

Ajattelin, ettäs jos kirjoittaisi hiukan tajunnanvirtaiseen tyyliin nimittäin ylioppilaudesta, koska aihe on ajankohtainen johtuen hyvin pitkälti itseni kyseinomaisesta olemustilasta eli ylioppilaudesta.

Ylioppilaus tuntuu näin ensituntumalta vallan sykähdyttämättömältä sillä onhan totuus se, että ei se ylioppilaus vaan sen mukanaan tuomat velvollisuudet kuten syöminen sekä ns. palavat tunteet. Nämä palavat tunteet eivät tosin liity minuun millään muotoa, ei ensinkään, vaikka pahainen lukija näin saattoi hetken ajan ajatella ilman paikkaansapitäviä ja vahvasti perusteltuja veden- ja tulenpitäviä argumentteja. Asiahan vain on nimittäin sillä tavalla, että en myönnä enkä kiellä, pikemminkin päinvastoin, mukaillen erästä tunnettua henkilöä, joka myös korkeaan virkaan pyrkii.

Toisekseen äidinkielen arvosanan viekkaus ja korrelaatio kielitaitoon on kyseenalainen. En tokikaan väitä mitään, enkä ainakaan kiistä tai ehdota, sillä onhan niin, että kypsyys ei liene päinvastainen asia leikkimiselle, eivätkä ne sulje pois toisiaan, puhuttiinpa sitten kielestä tai arkielämän pienistä ilonaiheista. Tahdon vain sanoa, että ei kannattane, tai jos kannattaneekin, niin ei ole pakollista noudattaa kaikessa ministeriön ehdotuksia, niin opetus- kuin valtiovarain-sellaisenkaan. Kaikella tällä viittaamisella johdatan tekstin johtoidean kapean ja keinuvan aasinsillan kautta siihen, että taidokas kielen rikkominen kenties ei herätä pelkästään positiivisia tunteita.

Vielä palatakseni asiaan, josta tietysti lukijat haluavat lukea, eli palavat tunteet. Sortumalla jälleen kirjoittamaan tästä, tarkoittaa, että tekstini on kovin populistinen, aivan kuin juusto porkkanaraasteessa. Edelläolevan vertauksen absoluuttisen surkeuden johdattamana voin siis siirtyä asiaan eli hehkuviin tunteisiin. Nimittäin näillähän yleensä käsitetään olevan kohde, eli ns. henkilö-joka-jääköön-nimeämättä. Teknisesti tarkastellen, vaikkakaan asiassa hyvin vähän nyt varsinaisesti tarkalleen ottaen, tai vaikka ottamattakin, ei teknisiä piirteitä ole, niin sanotaanpas nyt kuitenkin, että asiaahan voi tarkastella teknisesti silmänliikkeillä. Niiden suhde absoluuttiseen heilumiskertoimeen määrittää tarkalleen asteen henkilön emotionaalisesti värittyneestä tilasta.

Mainitsisin vielä ainakin sen, että enpäs mainitsekaan, vaan sanon vain, että olisi takuulla parempi jopa olla julkaisematta tätä tekstiä, sillä järjen hivenenkään löytyminen kyseisestä tekstistä on, jos ei mahdoton, niin ainakin mahdottoman vaikea tehtävä. Olkoon tämä nyt kuitenkin esimerkkinä tällaisen nykyaikaisen postmodernin tekstin naurettavuudesta.

Katsaus päivänpolttavaan arkeen

Tutkaillaan hiukan silleenkutsuttujen herrasmiesten elämäntilannetta paradoksaalisesta ja toisaalta myöskin kielipoikkitieteellisestä näkökulmasta. Ensinnäkin ja toisinnakin tarkoitan plokin kirjoituksentuottajaperhettä.

Topias on edelleen olemassa ja hänen hiuksensa kasvavat yhä. Lisäksi Topias harrastaa edelleen, ja myöskin koulunkäynti on hänelle syömisten välissä suoritettava pakkoliike. Topias näkee öisin unia, jotka sisältävät aiheita. Jokaisesta hänen unestaan äidinkielen opettaja löytäisi myös teeman ja useita motiiveja. Lisäksi Topiaksella on tiettyä konstruktiivista dissonanssia varvas-nenä akselilla.

Johannes on kuin suomalainen mies, vaikka hänellä on keskimittaista lyhyempi auto. Lisäksi hän syö iltaisin ja herää kellonaikoihin. Myös hänen koulutaipaleensa on kesken, sillä kurssit ovat vielä alempana kuin allekirjoittaneen. Perinteistä poiketen hän harrastaa monenlaista ja toisaalta toisenlaista, mitkä piristävät perisuomalaista mielenmaisemaa eri tavalla kuin kiinalaisen koruompelun harjoittelu afganistanilaista beduiinia.

Itse olen edelleen, mutta toisaalta koulutaivalta minulle ei ole. Sen lisäksi näen edelleen eteenpäin ja päätä kääntäen näen myös taaksepäin. Toisinaan poistun sängystäni ja vaellan aina postilaatikolle asti. Olen myös derivoitunut vahvasti. Lisäksi sisäinen suuntavektorini on hyvä. En harrasta motiiveja, enkä temaattista lukutyyliä.

Miehistössä siis kaikki hyvin, joten voitte nukkua edelleen yönne rauhassa, sillä ollos huoleton poikas valveill' on – jos ei päivällä, niin sitten yöllä. Kommentoikaahan ahkerasti tai älkää.