Kun taas on aika koulun lopun odotuksen täyttymisen, niin täytynee tai pitänee kirjoittaa jonkinlainen postscriptuumi vai oliko se sittenkin nekrologi menneen ja pahasti kulahtaneen kouluvuoden muistolle, tai että juurikin siksi että muistaisi sen että oli. Kolu(Huomaa hauska kirjoitusvirhe kirj. Her. e. tul. Ik. Po. huom.).
Arvioinen siis sadon kohta kohdalta, vihannes vihannekselta, paidannappi kauluksesta. Siksipä lienee oleellista jakaa jo valmiiksi nämä eri kohdat. Ei tosin jakaa niinkuin jaetaan tulevan kesän toimenkuvassani vaan ennemminkin jakaa niinkuin matematiikassa jaetaan, tai ehkäpä sittenkin jakaa niinkuin kakku jaetaan useisiin eri palasiin, joita sitten mukavasti voi jokainen vastavalmistunut ylioppilas tarjoilla vierailleen syötäväksi sohvannurkassa, heidän taiteillen samalla kahvikupin kanssa, ettei vain kalliille sohvalle tippuisi ikävästi tätä brasilian ylänköjen tummaksi paahdettua puuviljaa eli hedelmää(Vaikka eihän kahvi ole hedelmä? Tämä olikin vain retorinen keino)
Ensimmäiseksi, muttei suinkaan viimeiseksi(Tää absurdius alkaa käydä jo sietämättömäksi), yksi perusedellytyksistä selviytymiseen hengissä ainakin hetkisen aikaa ennenkuin kuolee, eli ruoka. Taasen tämänkin asian voi jaotella kahteen eri kylpyammeeseen: koulun laitosruoka ja asunnollamme tehtailtu ns. gourmet-ruoka.
Koulun ruoka oli sitä kurjaa, teollista, mautonta, mössöistä, vanhaa, kumista, jauhoista, muovista, väritöntä yms. laitostuotettua ruoan irvikuvaa. Tosin joitakin hyvin harvoja poikkeuksia oli, mutta en niitäkään muista.
Taasen päämajassamme tuotettu... Väärin! Tarkoitin sanoa rakkaudella, hellyydellä, kultaisella kosketuksella, ammattitaidolla, tarkalla otteella, huolellisuudella, mielikuvituksella ja raivoisan maukkaalla mentaliteetilla valmistettu ruokamme oli suorastaan huulia liplattavan maistuvaa. Ja se maku, se maku oli yleensä niin eksoottisen viidakkomainen, että jopa afrikkalainen canjeerojen syöjä olisi yökkinyt innosta nähdessään, kuullessaan ja tuntiessaan tämän lilluvan ja tursuavan alacarte -ruoan monsterimaisen olemuksen.
Jotenkin teksti karkasi taas vuolain virroin kuin Amatson-joki tulvakausien aikaan intiaanin meloessa siellä kanootillaan, ja asia jäi vielä puolitiehen. Hyvitykseksi tarjoan mielikuvitusmatkan Balille kera vapaasti valitsemansa Herrasmiehen.
Ei muu jäänyt vaivaamaan kuin että missä jakoammatissa herrasmies meinaa kesänsä sitten viettää?
VastaaPoistaKuittaan myös kouluruokakommentin.
Hyvä joku nimi nyt tähän,
VastaaPoistasiinä kyseisessä, jossa yritetään täyttää brittiläiseen tapaan sijoitetuilla ohjausvälineistöillä varustetulla pallokuvioisella tavarankuljetustarkoitukseen suunnitelluhkolla välineellä erinäisiä ajoreittien varteen sijoitettuja isohkon eväsrasian näköisiä varrellisia erityyppisten ikävien ja ei-ikävien paperien kohde-esineitä.
Nimim. "Lännen nopein Kusti"
sanonko että mukavan hullua lukemista puolikuolleeseen mieleen päivän juhlavalmistelujen jälkeen. (ei ole mun juhlat ei, mutta siksihän sitä pitääkin siivota ja laittaa entistä enemmän). kiitos :)
VastaaPoista