Humoristifilosofi

Humoristifilosofi on uhanalainen laji. Humoristifilosofeja ei kasva puissa, vaikka ne voivat vaihtelevasti kesäisin pesiä oksien välittömässä läheisyydessä, ei kuitenkaan kuusissa.

Humoristifilosofi pohtii tulevaisuuttansa siitä lähtökohdasta, että huumori ei elätä ihmistä, mutta sen puute voi aiheuttaa vakavia traumoja. Siksi humoristifilosofi usein harrastaa turhuuksia, vaikka ne eivät olisikaan humoristisia.

Humoristifilosofin tunnusomaisin piirre on hiukset tai niiden puutteettomuus. Humoristifilosofit eivät useinkaan harrasta kaljun pitoa elleivät he sitten ole vahvasti kaljuun meneviä ihmisiä. Tosin yksittäiset humoristifilosofit voivat olla kaljuja huumorin varjolla.

Humoristifilosofin elämänfilosofia on ryyditetty tukevalla ruoalla ja roskakirjallisuudella. Toisinaan hän voi harrastaa klassista yksinlaulua, suuntautumisvaihtoehtonaan suihkulaulu. Humoristifilosofin rakkain harrastus on yleensä valittaminen. Humoristifilosofit ovat hirmuisen taitavia valittajia, jopa ilman koulutusta.

Humoristifilosofi saattaa kirjoittaa blogia. Se voi olla jopa todennäköistä. Usein humoristifilosofi kuitenkin löytää tärkeämmäksi omenoiden kuorimisen naapurin pihalle tunkeutuvia puluja varten. Humoristifilosofit pitävät puluista, kunhan ne ovat keveitä.

Humoristifilosofi voi vaipua synkkyyteen, mutta hänen synkkyytensä on yleensä tummanpunaista, ei ainakaan mustaa. Tummansininen ja -vihreä synkkyys ovat myös mahdollisia. Muunlaisia synkkyyksiä humoristifilosofi ei harrasta, sillä hän on yleensä varsin vaalea, vaikka juokin kahvinsa mieluiten mustana.

Toisinaan humoristifilosofi poistuu kotoaan ja kävelee kaduilla kuin kuka tahansa meistä. Kuitenkaan humoristifilosofin ääni ei saa verta hyytymään, sillä se on pehmeä kuin sipuli ja siirappinen kuin kauppakuitti.