- Kanna tota kassia!
- En muuten varmaan kanna!
- Mitä sä sitten teet?
- Mä jään tähän.
- Sä et jää siihen!
- Varmaan muuten jään, mä en kävele enää milliäkään, jos ette sano minne me ollaan menossa ja miksi. Ja muutenki, mikä tässä koko jutussa on hei idea.
- Ei kuulu sulle.
- Jaahas, no mä lähden takas.
- Ja sähän et muuten lähde mihinkään!
Viimeiset sanat lausuessaan Pertti veti jostakin nahkatakkinsa alta suorastaan julman näköisen aseen. Tarkemmin tarkasteltuaan aseen näkijä olisi havainnut sen mustaa ruutia käyttäväksi revolveriksi, mutta tällaiseen Selinalla ei ollut sillä hetkellä minkäänlaista kiinnostusta. Koko kulunut vuorokausi oli saanut hänen mielensä niin sekaisin. Kummallinen pakomatka jonnekin syrjäiseen korpeen ja sitten epämääräistä kävelyä pitkin metsäpolkuja.
Seurassaan hänellä oli ollut Jurgen, joka oli ollut koko ajan hyvin vaitonainen, suorastaan umpimielinen, ja tämä Pertti - karkea mies, joka oli selvästi tottunut siihen, että hänen käskyjään toteltiin. Käskyjä Selina taasen ei ollut koskaan ollut hyvä noudattamaan, yleensä hän käski itse tai sitten meni muuten vain omia latujaan.
Miehet eivät olleet puhuneet juuri mitään Selinalle, mutta vähitellen matkan aikana hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että kaiken takana oli joku suurehko rikos. Se toisaalta kiehtoi Selinaa, mutta toisaalta kauhistutti. Epäselvää - ja näin asia, joka mietitytti runsaasti - hänelle oli, mikä oli hänen itsensä rooli tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olethan kiva ja söpö? Hyvä, kommentoi siis nimelläsi tai rakkaalla nimimerkilläsi, ettet vain muutu isoksi pahaksi porsaaksi.