Kesädekkari - osa 7 ja rapiat

Petteri V. Kaksjärvi oli matkalla. Hän oli matkalla, vaikkei tiennyt miksi oli matkalla, minne oli matkalla, milloin oli matkalla ja missä oli matkalla. Kaksi viimeiseksi mainittua kysymystä tosin oli hiukan kärjistystä, sillä kyllähän hän tiesi paljonko kello oli ja tiesi, että oli bussissa jossakin päin Keski-Suomea, mutta käytännössä hän ei ollut näistäkään tietääkseensä. Hän keskittyi vain yhteen asiaan.

Petteri V. Kaksjärvi tuijotti vasemmalle ikkunan läpi kuin fiktiivisen Tuijottaja-patsaan henkilö, lakkaamatta ja silmiään räpyttämättä. Hänen ainoa tavoitteensa oli löytää jostakin punainen tupa ja perunamaa. Ei häntä tosin erityisemmin ne punainen tupa ja perunamaa kiinnostaneet, mutta se oli johdonmukainen vihje Selinan kryptisessä puhelussa hänelle.

"--ja sitten saan nähdä sinun punaisen tuvan ja perunamaan--", Petteri V. Kaksjärven mieleen muistuivat Selinan sanat puhelussa.

Yhtäkkiä hän näki sen. Peltoaukean laidalla oli pieni punainen mökki. Sen takana oli perunamaa. Petteri V. Kaksjärvi painoi bussin pysäytysnappia.