Kerrostalon alimman kerroksen kaksiossa keskellä suurta kaupunkia, tuota yksinäisyyden kaihoisaa tyyssijaa, makaa hän sängyssään, joka ostettiin kirpputorilta - oikeata antiikkia. Verhojen raosta tuleva valo piirtää kuvioitaan makuuhuoneen seiniin.
Toinen nukkuu.
Aika kuluu eteenpäin eikä koskaan pysähdy. Klo 1:02.
Pakko tempoa jotain kirjaa. Miksi äiti laittoi silloin kotoa parisängyn peiton mukaan? Se tippuu lattialle eikä siihen ole toisia lakanoita. Kaikki Tex Willerit on luettu.
Teen keiton aika. Klo on 2:16
Maidon kanssa tästä tulisi hyvää. Oikean maidon ,ei litkujen. Jotkut eivät vaivaudu edes maistamaan. Toisenkin mielestä vaniljanmakuinen on parasta. Sokeria silti täytyy laittaa. Pakko herkistellä pohjaan saakka, vaikka se on sieltä kitkerää.
Klo 3:06
Tämä puhelin on hyvä, tässä saa monta herätystä. Oikein kunnolla ajoissa että voi aamulla päästä hiukan kahvia fiilistelemään. Leivän voisi tehdä. Tuskin tulee syötyä. Paska. Mitähän jos sitä nukkuis vahingossa pommiin? Se se vasta ois varmaan paskaa.
Klo 7:15
Muutettiin asumaan veden alle. Aluksi oltiin pienikokoisia - kuin sammakot. Sitten kaikki oli isompaa ja autojakin oli. Hengitys oli aluksi hankalaa mutta siihen tottui. Juice Leskisistä peilissä toisella silmälasit, toisella panta. Samurain viimeinen toivo on hypätä, mutta kun ei uskalla.
Klo 8:58
Toinen sanoo jotain, eikö sun pitäis jo lähtä.
Voi paska.
Miksi just mulle?
Tää on mun mielestä aika runollinen ja herätti mun päässä aika jänniä ajatuksia: tekis mieli kirjoittaa runo. olen inspiroitunut. Kokelaan elämä on rankkaa
VastaaPoistahulpppppeeta!
VastaaPoistatämä sykähdyttää aina :)
VastaaPoista