Kaikissa itseään kunnioittavissa medioissa sun muissa maissa vierahissa, eikun siis tarkoitin sanoa, että vaikkapa lehdissä on tapana julkaista kesädekkareita. Niinpä ei Herrasmiehetkään voi jäädä pekkaa pahemmaksi, vaikka liekö se pekkakaan niin paha. Eli luvassa siis veret hyytävää jännitystä, silmiä pyörittävää toimintaa, polttavan kuumaa kesää, hampaita kalisuttavaa pelkoa ja pieniä harmaita aivosoluja kutkuttelevaa ajatuspähkinää purtavaksi, mutta varo, ettei hammas vain katkea!
Eelis-Veikko Louhivaara ja kulmikas omeletti - Osa 1
Trondheimissa satoi. Aina siellä satoi. Nytkin kesäkuussa, vaikka naapurimaat olivat nauttineet suorastaan hyllyvästä kuumuudesta, niin Trondheimissa satoi.
Jurgen Sandstrom, minikaivurin kokoinen rakennusyrityksen liiketoimintaosaston erikoisasiantuntija, kuten hänen henkilökortissaan luki, tuijotteli katkerasti pilviä, jotka tylsänharmaina lojuivat taivaalla. Jurgen pohti hetken aikaa oliko pilvien väri ennemmin hiiren vaiko rotan värinen, mutta siirsi sitten ajatuksensa tulevaan työkomennukseensa. Toisaalta Helsingin ajattelu piristi häntä johtuen siellä todennäköisesti odottavasta lämmöstä, vaikka Jurgen olikin pohjoismaalainen viikinkien perillinen, jonka ihonväri oli niin vaalea, että hänen olisi helposti kuvitellut olevan kuollut, mutta ei. Elossa Jurgen vielä oli.
Jurgen havahtui ajatuksistaan ja katsahti hiukan ympärilleen. Tosin tätä katsahdusta ei pystynyt kukaan huomaamaan, sillä Jurgen oli ammattimiehen tavoin asetellut nenälleen mittatilauksena teetetyt aurinkolasit. Trondheimin kaduilla ei kuitenkaan näkynyt juurikaan liikennettä. Tosin erään vanhan rouva Sonnerin raihnainen ja kulunut kissa juoksenteli kadulla etsien puolisokeiden silmiensä näkökenttään jotain hiireksi kelpaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olethan kiva ja söpö? Hyvä, kommentoi siis nimelläsi tai rakkaalla nimimerkilläsi, ettet vain muutu isoksi pahaksi porsaaksi.