Vastaus aiheeseen Topiaksen koulumenestyksen salaisuus:

Topias - nimi juontaa juurensa hepreankieliseen sanaan tobia, joka merkitsee vapaasti suomennettuna "jumala on hyvä". Suomessa Topias - nimisiä henkilöitä on useita, noin 7000. Itse tunnen heistä ainakin itseni ja Topiaksen, joten eräät maamme Topiaista ovat jääneet ilmeisesti huomiotta. Täytyy kuitenkin muistaa, että Topiakset ovat luonnostaan niin luonnollisia, ettei asiasta kannata kantaa huolta. Lähes poikkeuksetta Topiakset ovat miespuolisia. Suomi on Topiasten elinalueena yllättävänkin suotuisa, joten voidaan näin perusetellusti sanoa, että Suomi on hyvin topiasrikasta aluetta.

Topiasten koulumenestys vaihtelee. Lajlle on kuitenkin tunnusomaista tinkimätön työnteko, ahkeruus ja mottona toimii: aikainen lintu madon nappaa. Näillä avuilla Topiasten koulumenestys selittyy uskollisille lukijoillemme.

Vastaus aiheeseen pojat ja kitaransoitto

Miksi pojat soittavat kitaraa?

Sanosin, että kitaransoiton opettelemisen harjoittamiseni juontaa juurensa lapsuuteeni, lapsuudestani muistan, kuinka istuin pösö 205:sen takapenkillä kuunnellen linnunlaulua ja lumisateen ropinaa suviyönä, täydenkuun paistaessa luoden tielle mustia varjoja lähimetsikön tuuheista kuusipuista, joiden oksalla oravalla on pesä.

Turvallinen kolo on oravan pesä. Siitä voi ottaa mallia moni. Näätää muistakaa kuitenkin välttää.

Askarruttaako joku mieltäsi? Kysy vastausta meiltä!

Kun kerran joku uskollinen lukija ehdotti tätä, niin tehään kerrankin mieliksi kieliksi. Elikkä tää tapaus menee niin, että voit kysyä meiltä jotain mieltäsi nakertavaa, siis ihan mitä ikinä haluatkaan. Yllättäen saatat huomata, että mahdollisesti tulemme jopa vastaamaan kysymykseesi.

Mitä siis saat kysyä. Vielä kerran, kysy mitä vaan mihin tahdot meiltä vastauksen! Lähtien Topiaksen koulumenestyksen salaisuudesta aina pesäpalloräpylän syvimpään olemukseen, ja kaikkea siltä väliltä - ja muualtakin. (Saat kysyä jopa vaaleanpunaisia kysymyksiä?!)

Eli ei muuta kuin antaa tulla, ja saa heittää myös muita kommentteja, ei kaikkien tarvitse kysymyksiä olla.

EDIT: Ja ensimmäinen kysymys on saapunut kymmenisen minuuttia sitten! Fanfaarit voittajalle! Kuten huomaatte, asiakaspalvelumme toimii ympärivuorokautisesti, eikä jonottaessa soiteta ikävää musiikkia.

EDIT2: Eikö kellään muulla muka liiku mielessä mitään?! Kysymyksiä tulemaan vaan! Ihan tuohon kommenttilootaan!

Eli nimettömän kysyjämme kymysys kuuluu:
Miksi pojat soittaa kitaraa?
No, ensinnäkin voidaan pohtia tarkoittaako kysyjä tässä nyt yleisesti kaikkia poikia vaiko mahdollisesti Herrasmiehiin lukeutuvia poikia. (Eivätkö Herrasmiehet olekaan miehiä, no, kuten sanonta kuuluu, pojat ovat aina poikia)

Käsitelläänpäs ensin asiaa yleisellä tasolla. Nimittäin sanoisin selitykseksi sen, että on yleisesti tiedossa, että kitaraa soittavat lipevät miehet vetoavat vastakkaisen sukupuolen edustajistoon. Vastaukseksi ei siis löydy mitään miehistymisriitistä jauhamista tai väitettä, että rasvainen ruokavalio saisi pojissa aikaan erikoisen halun keventää elämää kitaransoitolla.

Toisaalta, jos kyse onkin nimenomaan tiimimme jäsenistöstä, niin itse kitaraa soittamattomana en pysty purematta nielemään kysymystä, enkä valheellisesti vastaamaan toisten puolesta, joten vastaan, että tähän vastatkoon ne Herrasmiehistä, jotka lukevat itsensä kitaraa soittaviksi pojiksi.

Mitä syötte aamuisin?
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: emme mitään. Ainakin näin hyvin pitkälti on koulutyöskentelyyn käytettävien päivien aamuina. Erittäinkin paljolti tämä johtunee aamun kiireisyydestä, tai oikeammin lepoajan jatkumisesta hyvin lähelle koulun alkamisajankohtaa, jolloin syömistoimenpiteet voivat jäädä tekemättä. Toisaalta johtunee myös nälän puutteesta aamuisin. Huomioi kuitenkin, että juomme aamuisin, joten ei huolta, emme ehkä vielä kuole, ainakaan nälkään.
Toisaalta voidaan miettiä, mikä määritellään aamuksi, mutta se on taas ihan toinen asia...

Miten tämän vuoden rantakunnon tilanne?
Väittäisin, että rannat eivät vielä ole kunnossa, sillä lumet ovat vasta sulaneet ja lokit tulossa ja aurinko paistaa lämpimästi, ruoho alkaa hiljalleen vihertää, kukat nousta kätköistään kuin benjihyppääjä ylöspongahtaessaan, silmät tuikkivat, mämmi maistuu, kaikki on valmiina, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kyynel nousee silmäkulmaan, kollit mouruavat, vesille työnnetään laivat, joista rotat pakenevat karkuun uppoamista ja vain partakasvoinen sotkuisen esiliinan omaava lihava kokki hämmentää pataansa tupakka suupielessään huomaamatta pohjan reiästä pulppuavaa vettä, ja jänis loikkii yli maantien, sillä tavalla kuin jänikset loikkivat jättäen jälkeensä omituiset jäljet, tai jättäisi jos maantiehen jäisi jälkiä.

Ehkäpä kysyjä sittenkin tarkoitti meidän rantakuntotilannettamme. Asiahan on sillä tavalla arkaluonteinen, että on hyvin ikävä ja vaikea tässä lähteä kertoilemaan kovin kattavaa kuvausta kaikista niistä unettomista öistä, jolloin yksi herrasmiehistä vaatehuoneeseen kyhätyssä kuntosalissamme yrittää epätoivoisesti saada uimarannalta haetun hiekan täyttämiä painoja nousemaan ylös penkistä, samalla toisen vetäessä leukoja roikkuen parvekkeessa ulkopuolella tippumisvaaraa uhmaten ja vielä kolmas juoksee rappuja ylösalasylösalas kantaen selässään vihreää vuodesohvaamme. Ja sitten saamme valituksen öisestä meluamisesta, eikä kukaan ymmärrä näiden epätoivoisten poikamiesten yrityksiä kehittää itselleen Delitanttikapteeniston jäsenten omistamat kärjellään olevien kolmioiden muotoiset vartalot.

Ja lopulta tulee kesä ja huomaamme, että kaikki on ollut turhaa, turhaa oli rantakunnon kasvatus, ei ole herrasmiehille tilausta.

Mämmin syvin olemus?
Voidaan pohtia onko sanonta "moni kakku päältä kaunis" oikein sopiva puhuttaessa mämmistä. Väittäisin, että mämmi ei Kauneimmat Ruoat -kilpailuissa taitaisi edes perintöprinsessaksi selviytyä. Toiset sanovat mämmin muistuttavan ulkonäöltään jopa ns. ulostetta. Radikaaleimmat taasen väittävät sen myös maistuvan siltä. Minä itse kyllä arvostan mämmiä, ja mielestäni mämmin suojeleminen olisi kirjattava perustuslakiin.

Toisaalta kysyjä haluaa tietää mämmin syvimmästä olemuksesta, jolloin pintapuolinen tarkastelu ei riitäkään. Kun hiukan kauhotaan mämmiä tarkoitukseen sopivalla välineellä kuten tammesta veistetyllä tasaisesti suippenevalla pintakäsittelemättömällä puutikulla, niin huomaa koko aineen olevan käsittämättömän samanlaista. Niinpä yksinkertaistettuna voisi sanoa, että mämmin syvin olemus on tahmea, mutta tumma. Lisäksi mämmi rakentaa katkeamattoman ketjun yli sukupolvien rakentaen huikaisevan mielellisen kehän, jossa ajatukset puuroutuvat ja muuttuvat mämmiksi. Sitäpä se mämmi on.

Mitä voi tehdä 2x hypyllä? Muutaku lukee teijän kirjotuksia, niistä ei yleensä riitä koko ajaks.
Ensinnäkin vastaus on, että monenlaista. Ajan ja hermojen säästämiseksi en sortune tällä kertaa jaaritteluun, jahkailuun, jauhamiseen, turhanpäiväiseen sananhelinään, höpötykseen sun muuhun kummalliseen, tarpeettomaan, turhaan, hyödyttömään, ärsyttävään, liialliseen, asiaankuulumattomaan ja tylsistyttävään tekstintuottamiseen.

Eli lyhyehkö listaus: syödä, nukkua, hengailla, heittää läppää, pelata huonoja nettipelejä, lukea sarjakuvia, käydä kahvilla, ottaa aurinkoa, juoda kuravettä, lähteä lomalle, käyttää aikaa opiskelutoimintoihin, harjoitella vartaloharhautuksia mahdollisia jalkapallopelejä varten, jonglöörata, pyöritellä kynää(vaikkapa aluksi peukalon ympäri), lukea maailmankirjallisuuden klassikoita kuten Sota ja rauha, matkia muiden ihmisten kävelytyyliä, aloittaa uusi harrastus kuten laskuvarjohyppääminen, keskustella ihmisten kanssa sivistyneesti, keskustella ihmisten kanssa epäsivistyneesti, keskustella ihmisten kanssa tavallisesti, jutella, pitää monologia vapaasti valitsemastaan aiheesta, harrastaa dialogia itsensä kanssa, perustaa blogi, harrastaa paheita(porkkanansyönti, siivoaminen), pohtia ajan kulumisen merkitystä tai harjoitella piirtämään viiksiä. Näistä valitse yksi tai enintään kolme.

Joko kesätyöpaikka on löytynyt?
Ei varsinaisesti. Saa tuoda hopeatarjottimella tuohon ovelle.

Jytkystä jytkyyn!

Kyllä ehdottomasti asia on näin, että on, sillä jos ei olisi, niin sittenhän se ei olisi. Näin perusväittämäni on, että näin on, sillä muuten tätä perusväitettä ei olisi.

Korvaukseksi sivuuttamastani filosofian tunnista pohdiskelin tuon edellä olevan jätöksenjauhannan. Mitään järkeä en pysty kyseisestä pohdinnasta osoittamaan, mutta filosofiahan onkin viisauden rakastamista -> en vain ole kyllin viisas ymmärtämään tuota ajatusta.

Tämän hetken kuumin asia Suomessa on JYTKY. Täytyy tässä sen verran valottaa, että sain itsekin verottajalta ISOT JYTKYT. Toiset saa jytkyjä, toiset taas mätkyjä. Eli kuten veli englanninkielinen sanoo: one gets bombs, another slaps.

Mutta nyt saa tämä henkilökohtainen tilitys riittää, alkaa olla kohta yhtä noloa kuin muotiblogit (vihastutetaan vähän lukijoita). On tarjolla ajankohtainenkin, suorastaan subtrooppisen lämmin aihe, nimittäin Suomen eduskunta vuosimallia 2011.

Tässä on Antero!

Perussuomalaiset, päivän tai oikeastaan viikon, ehkä jopa kuukauden tai vuoden puheenaihe. Kuten blogimme kyselyssä täysin yksimielisesti todettiin, Timpasta haluttaisiin tehdä jopa pääministeri!

Ennen vaaleja kaikki puolueet lupailivat lähinnä hyviä asioita: työttömyyden poistamista, talouskasvua, opintotuen nostoa yms. Niinpä meidän tulevaisuuden täytyy olla hyvä, kun on noin hyvää ajattelevia ihmisiä taas eduskunnassa. Ei siis taaskaan neljään vuoteen syytä huoleen.

Nyt täytyy pahoitella, että enempää ei vain keksi juttua, ja kun kaksi muuta herrasmiestäkin väistelee vastuuta blogin ylläpidossa, niin täytyy yrittää repiä väkinäistä huumoria huonohkolaatuisista ja tylsähköistä kuvista. (En edes väitä pyrkiväni ammattikuvaajaksi, minä vain kirjoitan)

 Kertomus elämän pienistä asioista
Antero huomaa edessään vaikean esteen. Hän miettii hetkisen Perussuomalaisten vaalivoiton suhdetta Suomen tulevaan maahanmuuttopolitiikkaan ja tekee ratkaisunsa.

 Antero päättää, että selviytyäkseen Uudessa Perus-Suomessa on hänen kiivettävä nopeasti ylöspäin, jottei sopulilauman lailla ulos Suomesta vaeltava maahanmuuttajalauma jytkäisisi häntä jalkoihinsa.

 Antero on rohkea mies, hän tietää ettei peruuttamalla pääse eteenpäin. Siksi hän uskaltaa nousta vaaroja uhmaten pitkin keltaista ruuvimeisselin näköistä tikapuurakennelmaansa kohti kirjavuoren huippua.

 Huipulla Antero päättää levätä hiukan Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Levon keskellä Antero miettii vain Asiaa.

 Antero löytää itselleen pehmeän lepopaikan. Hän päättää käydä nukkumaan. Antero ei nostaa hattuaan osoittaakseen kunnioitusta, vaan sitä vastoin hän pitää kaulassaan huivin, jolla osoittaa kunnioituksensa Timoa kohtaan.

 Illalla vetäessään peiton kaulaansa asti pyörii vielä Anteron mielessä se, että vihreä laatuyhteiskunta on ekologinen työn ja hyvinvoinnin yhteiskunta. Nuku rauhassa Antero, Suomessa on vielä kaikki aika hyvin.
  

 Vielä kuvia ravintoaineistosta, vaikka kyselymme perusteella kovinkaan moni ei halua juttuja blogiimme ruoasta. Kuitenkin syömällä näitä elintarvikkeita saatat mahdollisesti muuttua Herrasmieheksi.






Muuten, jostakin syystä lukijat haluavat tekstejä aiheestä tytöt. Tämä aiheuttaa suurta henkistä järkytystä, mitä merkillistä te lukijat haluatte kirjoitettavan tytöistä?

Jos vain jotain oisin...

Jos olisin oikein viisas, niin kirjoittaisin tänne jotain sanoinkuvaamattoman syvällistä ja ajatonta. Sellaista, jota luettaisiin vielä sata vuotta kirjoittamisen jälkeenkin, ja sitä lukevat ihmiset kokisivat valaistumisen hetken. Tai jos olisin oikein humoristinen, niin kirjoittaisin tekstin, joka naurattaisi ihmisiä niin paljon, että he voisivat lukea sitä kerta toisensa jälkeen nauraen aina yhtä makeasti.

Jos tietäisin valtavasti politiikasta, niin voisin kirjoittaa nyt oikein ajankohtaisen kirjoituksen eri puolueiden vaaliohjelmista - sillä tavalla, että se sisältäisi kaikenkattavan arvostelun puolueiden linjauksista. Jos toisaalta olisin taitava pakinoitsija, niin kirjoittaisin hauskan kirjoituksen vaaliasetelmista.

Jos olisin presidentti, kirjoittaisin jonkin kirjoituksen nykyajan Suomen työttömyyspolitiikasta, ja kaikki lukisivat sitä arvostaen ja nyökyttelisivät päätänsä, että kylläpä se tuo presidentti sitten on viisas. Niin he tekisivät, vaikkei koko kirjoituksessa olisi mitään omaa ajatusta, ei mitään omaperäistä, eikä mitään ratkaisevaa ylipäänsä - jos olisin presidentti.

Jos olisin todella taitava romantikko, kirjoittaisin oikein tunteellisen kertomuksen, jota kaikki naispuoliset lukijat lukisivat sydän pamppaillen ja kyyneliä vuodattaen. Jos olisin taitava jännityksen luoja, kirjoittaisin todellisen lyhyttrillerin, jota luettaisiin henkeä haukkoen - ja yöllä ei kukaan nukkuisi.

Tai jos olisin seudun tavoitelluin poikamies, niin en kirjoittaisi tänne mitään, koska olisin jossakin muualla viettämässä iltaani. Samoin, jos olisin jo ukkomies, en kirjoittaisi tänne, koska minulla olisi varmasti paljon parempaakin tekemistä.

Mutta ei, ei ja ei. Kun on vain tällainen tavallinen suomalainen lukiolainen, on sitä kirjoitettava ihan tavallisista asioista, kuten - opiskelusta.

 Opiskelijan työympäristön on tärkeää olla viihtyisä, järjestetty, kiva, sympaattinen ja herkullinen. Esimerkkikuvassamme tarjoamme osakatsauksen tällaiseen paikkaan. (eng. studying place)

 Opiskelijan tärkein olosuhdetekijä on kiistämättä sohva. Ruskea sävy tuo maanläheisyyden seitsemänteenkin kerrokseen. Sohvalla ahkera opiskelija voi tehdä läksyjä, lukea, nukkua, torkkua, viettää aikaa, ottaa nokoset, laiskotella, syödä, keskustella sivistyneesti, harrastaa joutilaisuutta, keskustella barbaarisesti, makoilla, loikoilla, lojua, istua, rötvätä ja muuten vaan muljua. Jos sohva olisi syötävää, se olisi opiskelijan leipää.

 Edellämainitulla obstaakkelilla voi valveutunut opiskelija tehokäyttää aikaansa kirjallisuuden parissa. Esimerkkinä kuvassa jokaopiskelijan laatukirjallisuutta - kasvattavaa ja sivistävää. 

 Toisinaan opiskelija sitten joutuu saastuttamaan itseään huumaavilla aineilla, kuten teellä. Jo aiemmin esiteltyä opiskeluympäristöä voi pienehköjen raivaustöiden jälkeen käyttää tämän paheenharrastamisen tukikohtana.

 Jos sitten tuntee tällaisen juomingin jälkeen olonsa ylivirkeäksi, voi energisyyttään purkaa perinteiseen tikkatauluun. Kuvassa ylempi tikka on sijoittunut tavoitekohtaan eli ns. origoon. Alempi tikka on saanut miinuksen puolella olevan y-arvon.

 Jos todella aivan oikeasti haluaa opiskella, on omistettava tiettyä välineistöä sitä varten. Tässä kansio, jollaista opiskelija tarvitsee. Kansion etulehden tuunaus on kova sana opiskelijapiireissä - tässä esimerkki.

 Kynäpenaali - mikä hieno keksintö. Tai tarkemmin ajateltuna, mitä hienoa siinä nyt. No, värikkyys penaalissa on kansantaloudellisesti ajateltuna merkityksetön asia. Reiät penaalin päässä ovat ikäviä, älä aiheuta niitä tuottamuksellisesti.

 Jokaopiskelijan välineistöön kuuluu koiran häntä, erityisesti kiinnitä huomiota... eikun oho, tämän kuvan tarkoitus olikin vain piristää päivää - tylsyydellään. Jos nyt on jokin muu vuorokaudenaika kuin päivä, niin saat piristyä siitä huolimatta, mutta ota huomioon, että ei kannata välttämättä piristyä, jos on yö, sillä nukkuminen yöllä kannattaa - paitsi jos olet yötyössä, jolloin nukkuminen päinvastoin ei kannata (onpas elämä monimutkaista, poikkeuksia on kuin englannin kieliopissa)

 Jos huvituit edellisestä edes sen verran, että jaksat tarkastella tämän kohdan. Tarjoan esimerkkivälineistöä opiskelijalle tässä kuvassa. Lyijytäytekynän on hyvä sopia kynänpyörittelyyn(eng. pen spinning).

Kenties ihmettelit, mikä oli tuo suuri kirja edellisessä kuvassa. Tämä kuva sen selventänee.

Kaikkien näiden obstaakkeleiden ja vipstaakkeleiden yms. hassunhauskojen systeemien hankkimiseen tarvitaan rahaa. Sitä voi poimia omasta rahapussistaan. Tässä yksi vaihtoehto. Vähän kulunut juttu.

Näin tavallista se on opiskelijan elämä, ei ole siinä suuruutta ja mahtavuutta, ei revitä siitä kauniita sanoja ja henkevyyttä.

Lentää kuin lintu - kuin kana.

Sitä istahtaa ihminen tietokoneen ääreen. Väsynyt on, haluaisi hän olla mieluummin vaahtokylvyssä napsien samalla viinirypäleitä. Ei kuitenkaan näin asia ole, sillä ei omista ihminen kylpyammetta. On ulkona kevätsää - räntää sataa ja taivas on harmaa kuin hiiri. Silloin, juuri silloin ei tule minkäänlaista välähdyksenomaista ajatusta hänen mieleen. Ei liiku aivorattaat, ei juokse hamsteri päänkuoren sisällä.

Kuitenkin täytyisi ja pitäisi ja joutuisi hän taivuttamaan ajatuksettomuuttaan luettavaan muotoon. Mitenkäs teet sen, pohtii ihminen. Mistä keksit ideat, kun ei vipellä impulssit, eikä pyöri harmaat solut. Tämä saa pohtimaan pieniä eroja, niitä mitättömiä yksityiskohtia - kuten eroa sanoissa luovuus ja luovutus.

Yksi kirjain, se se on. Onko luovuus seurausta luovutuksesta? Vai onko luovutus seuraava askel luovuudesta? Kun on tarpeeksi luova, päättää ihminen luovuttaa, koska luovuus önnömmömm liirumlaarum. Tai sitten ne, jotka eivät älyä luovuttaa joutuvat käyttämään luovuttaa. Tämän teorian kannalla lienee vahvimmin. Taikka ehkä asia menee niin, että jos luovuus ei auta, niin seuraa luovutus.

Asiasta toiseen ja kukkaruukun kautta lohenpaistamiseen. Ei lennä kuvat mielessä, ei ole innoitusta. Ei tipu sanat kuin lumihiutaleet taivaalta, ei teroitu lauseet kuin kirves tahkolla. Asiateksti muuttuu täysin abstraktiksi käsitteenmäärittelytehtäväksi, minkä jälkeen ei oppimisen kaltainen tyhjyyden tila täytä itseään pumpulilla. Siitä lähtien hänen tekstinsä alkaa kadottaa merkityksensä ja kaikki vajoaa kaivon kautta maanalaiseen viemäriverkostoon ilmestyen taas toiselta puolelta sananmiekkakaupunkia. Näin alkaa teksti ärsyttää jopa tuottajaansa täyttäen mielen lähes toivottamalla naurettavuudella. Ja kaiken aikaa on mielessä ollut, jospas saisi aikaan jotain huvittavaa. Lopputulos on kaikessa karmeudessaan groteski. Kurjuus.

Pahoittelen, tämä teksti on seurausta lukiosta, kenties myös muusta, ehkä jopa päästä.

Haku päälle

Kesätyöhakuni ei ole tuottanut mairittelevia tuloksia, joten on tehtävä parempi hakemus. Siksipä ajattelin kirjoittaa tähän sellaisen pienen esittelytekstin, josta tulevat työnantajani voivat heti nähdä, että tässä on heidän tuleva sikariportaan työntekijänsä.

Pieneksi ongelmaksi tuli, että miten aloitan tämän esittelytekstin. Siksipä ajattelin kysyä ratkaisua teiltä lukijoilta, mikä tuntuu iskevimmältä vaihtoehdolta. Tässä tulevat alustavat vaihtoehdot.

1. Moi. Haluatteko työntekijän? Tässä se on. Ota yhteyttä...

2. Hei. Olen suomalainen täysi-ikäisyyden matalan kynnyksen ylittänyt kaikin puolin mukava, ahkera, rehellinen, uskomaton, vilpitön, nöyrä, nopea, tarkka, vahva ja kestävä opiskelijaksi lukeutuva henkilö...

3. Hei, te kurjat ihmiset, Miksi ette ota minua töihin? Tyhmyytenne saa minut kiristelemään hampaita. Jos huomaatte tehneenne karmean vääryyden jättäessänne minut palkkaamatta, niin vielä on mahdollisuus peruuttaa tämä kamala virhe...

4. Herra X. Olen laiska, saamaton, tylsä, tavallinen, hidasoppinen, kunnianhimoton, epäpätevä, huonokuntoinen, aikaansaamaton ja täysin kyvytön mihinkään työksi katsottavaan toimintaan. Ota minut elätiksi työpaikallesi nostamaan korkeaa palkkaa ilman minkäänlaisia vaatimuksia tehtävästä työstä...

5.Hei. Tahdotte luultavasti hyvän työntekijän. Olen sellainen. Harrastan akvaarioiden puhdistusta mielikuvituksessani, ja iltaisin sekä maanantaipäivisin pyörittelen kyniä. Toisinaan syön perunalastuja, mutta olen huomannut, että ne sotkevat sormet...

6. Arvoisa esimies, "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa siitä TES:n mukaisen palkan." Tällaisella hauskalla lainauksella tahdon vakuuttaa Teidät, rakas tuleva työnantajani, minun erinomaisuudestani. En edes tiedä, mihin työtehtävään minua ajattelette, mutta uskon kirjoitukseni saavan Teidät tarttumaan kyynelehtien puhelimeen, ja soittavan minulle. Pitäkää kuitenkin sopimuspaperi kaukana, ettei se kastu kyyneleistänne!...

7. Hyvä mahdollinen työnantajani! Toisinaan itken itseni uneen miettiessäni tulevaa työttömyyttäni. Sysimustat pilvet leijailevat silmieni edessä peittäen ajatukseni usvaan, joka on veitsellä leikattavan paksua, eikä täytä EU:n direktiivejä. Samalla kun tappelen kaupungin parhaasta paperinkeräysastiasta, laitan toivoni johonkin sydämelliseen työnantajaan, joka...

Nyt vain kaikki joukolla valitsemaan tästä paras! 

Kuinka laitan ruokaa -kuvakertomus

Sitä varmaan moni ei-opiskeleva, kotonansa asuva ihmisluonto miettii, että miten tällaiset opiskelevahkot nuorehkot mieshenkilöt hoitavat ruoantuottamisensa, kun ei ole äitiä tahi vaimoa laittamassa murkinaa pöytään tasaisin väliajoin. Varmaan myös miettii siivousta ja pyykinpesua ja kaikkia muita elämän vastuksia, että millä tavalla nämä kyseiset eläjät ne selvittävät. Kuten aikoinaan lupasin, on aika täyttää toiveet, ruoantuottamisreseptejä Herrasmiesten tapaan.




Ensinnäkin on tärkeää suorittaa alkuvalmistelut. Näin ollen ensimmäiseksi tehtäväksi, jonka suoritamme, saamme jääkaapin silmäilyn. Vieressä näet esimerkkikuvan jääkaapista. Harjaantunut silmä voi nähdä tärkeitä yksityiskohtia. Vinkkinä mainittakoon 3 viikkoa aikaisemmin keitetyt perunat, jotka voivat tarjota pohjan monille eksoottisille ruokalajeille. Toisekseen on tärkeää huomata avaamaton, vanhentunut luonnonjogurttipurkki, Valio. Se tuo esteettistä ja auktoriteettista lisäarvoa jääkaapille. Tässä vaiheessa on myös loistava hetki syödä silmillään. Kun silmäsi ovat kylläiset, voit lopettaa, sillä ei ole enää mitään syytä tehdä ruokaa.








Tarkasteelkaamme myös hiukan jääkaapin ovea. Sieltä löydämme rakkaan ystävän, Äkta Majonnäsin. Naapurivaltiomme kieltä suuremmissa määrin taitamattomille voin kertoa, että kyseessä on ruotsalaista majoneesia. Haisee vaseliinille eli pahalle, maistuu ällöttävältä, on iljettävän näköistä; eli siis täydellistä myrkkyä tappamaan kaikki kissaa pienemmät otukset - voi olla, että karkottaa kissatkin.



Sitten voimme jo siirtyä itse ruoanlaiton pohdintaan. Mitä teemmekin, niin tarvitsemme siihen terävän veitsen. Sen voi ottaa Pirkka 4-viljan hiutale -laatikon näköiseksi stailatusta veitsitelineestä. Muista, että veitsi on teräase, tarvitset siihen teräaseenkantoluvan.











Toinen välineistys on ruokaveitsen näköinen apuväline. Sitä valitessasi kiinnitä huomiota veitsen kykyyn heijastaa Jameran merkki terävänä ja oikeasävyisenä. Ei se toki ehdoton vaatimus ole, mutta onpahan vain jokin syy keskeyttää raskas ahertaminen, kun etsit Jameran merkin jostakin ja sitten vielä tutkailet sitä veitsen kautta.

Jos kaikki puhtaat lautasesi näyttävät tältä, on aika juosta 15 kertaa keittiön ympäri, pyörittää omena porkkanaksi ja mennä nukkumaan. Kun seuraavana aamuna/päivänä/iltana/yönä heräät, voit käydä pyytämässä naapuriasi tai rakkauden kohdettasi tiskaamaan.

 Tässä vaiheessa voitkin ottaa banaanin. Aseta se kaapin oven väliin niin, että kaapissa asuva mörkökin saa happea.

 Seuraavaksi muista tarkistaa, että sokerit ovat oikealla paikallaan. Vain Lisäineeton klassikko vuodesta 1952 -tarralla merkitty sokerinsäilytyspaikka on aito ja hyväksi havaittu.

 Jos tahdot tehdä kahvipapuja, laita mandariinit patterin päälle. Ne muuttuvat siinä kahvipavuiksi virtaavan veden ionisäteilyn vuoksi. Muista, ettet voi paahtaa näitä kahvipapuja mikroaaltouunissa!

 Hunajaa voit käyttää valmistettavien ruokien maustamiseen. Tässä kyseessä on juokseva hunaja, älä vain päästä sitä karkuun! Kuten huomaat, on kenties hyvä pitää puukkoa hunajapurkin vieressä, jolloin voit päättää hunajan pakomatkan kuin veitsellä leikaten.

 Vanhat jauhelihat pannulla voi uusiokäyttää. Niistä saa esimerkiksi mainiota muurauslaastia. Toinen vaihtoehto on viedä ne Pelastusarmeijan vaatekeräykseen, ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Tätä en suosittele.

Ruoanlaittaminen on raskas urakka. Pysähdy välillä nauttimaan kahvia ja pullaa. Jos et juo kahvia, voit nauttia vaikkapa kauniista ilmasta. Pullasta et voi nauttia, jos et syö sitä. Et tietystikään syö pullaa, jos sinulla ei sellaista ole.

 Kun olet saanut kahvin ja pullansyöntihetken venytettyä puoleentoista tuntiin, tunnet jo hyytävän nälän selkäpiissäsi. Aloita sen karkottaminen kaivamalla pakasteesta esiin Nuppuvihanneksia. Muutkin vihannekset käyvät. Voit korvata tämän myös jollakin muulla, esim. juustolla.

 Siirrä vihannekset pannulle. Pannun pitää olla levyllä ja levyn lämpenemässä. Tässä vaiheessa et tarvitse kosinifunktiota, voit myös unohtaa dipoli-dipolisidokset. Väännät vain levyn katkaisijaa 20-340 astetta.

 Seuraavassa vaiheessa heität pannulle aikaisemmin mainitut perunat. Mutta äläpäs hätiköi, sinun on hyvä pilkkoa ne ensin, sillä muuten ne eivät suostu lämpenemään tähän juttuun sisimpiään myöten.

 Makkara kuuluu tähän ruokalajiin kuin porkkana jänikselle. Pilko siis valitsemasi makkarat veitsellä. Jos osaat, voit toki käyttää pilkkomiseen kuulakärkikynääkin. Tässä vaiheessa voit myös laskea makkaran käyryyden. Muodosta siitä funktio, jossa muuttujana on makkaran keskikohdan ja pään erotus makkaran pituusakselin suhteen.

Kun siirrät makkaratkin samaiselle pannulle, voit jo aloittaa itsesi onnittelun. Seuraavaksi lopeta onnittelu, ruoka on jo luultavasti palanut pannuun kiinni.

Heittele tähän epämääräiseen sörsseliin vielä kananmunia vapaasti valitsemasi määrä. Nauti ruoka. Sitä ennen voit heittää annoksen päälle vaikkapa ketsuppia, rohkeat käyttävät jopa Hawaiji-kastiketta. Ruokajuomana hyvä seura.

Kuin kukkaketo niityllä - 4

Unelma jäi katselemaan ikkunasta ajatuksiinsa vaipuneena. Jokin lintu lensi ohi ikkunan, Unelman katse jäi seuraamaan sen kiitämistä halki taivaan. Jokin muisto oli liikahtanut hänen sisimmässään. Jokin joka ei ollut niin miellyttävä, mutta oliko se kuitenkaan surkeakaan? Oliko se mikään niin tukahduttava kuin kynttilänsammutin?
Unelma havahtui kuullessaan lähestyvien askelten ääniä käytävältä. Hän kohensi nopeasti ryhtiään odottaen kävelijän olevan ylihoitaja, mutta kääntyessään katsomaan kohti askelten ääniä hänen henkensä lähes salpaantui. Oliko se, ei kai se, voiko.. Mutta kävelijän lähestyessä paljastui hän täysin tuntemattomaksi, kenties tämä oli odotettu vieras jollekin potilaalle. Pekan kuva Unelman silmissä haalistui hiljalleen, ja hän keskittyi katsomaan kävelijää.
Kyseessä oli noin kolmekymppinen mies, mustat, hiukan sekaiset hiukset ja parransänki. Musta nahkatakki ja muodikkaat farkut. Ei varmastikaan mikään unelmavävypoika, eikä länsimaisten ihanteiden mukaan erityisen komeakaan, mutta jotain tiettyä miehekkyyttä hänessä oli.
Mies käveli rytmikkään nopeasti pitkin käytävää. Hän katsahti nopeasti Unelmaa, mutta siirsi taas nopeasti katseensa eteenpäin kohti käytävän päätä. Unelma näki miehen määrätietoisen, mutta silti karulla tavalla lempeähkön katseen.
Unelman ajatus harhaili kauas ajassa ja paikassa, Lappiin ja lapsuuteen. Samanlainen katse isältä, kun Unelma maalasi varastorakennuksen seinää. Luja, mutta lempeä. Päälle hienoinen hyväksyvä ja kehuvakin nyökkäys.

Tää alkaa mennä jo ihan käsittämättömäksi ja jotenkin vakavaksi ja huumorittomaksi ja alkaa vaikuttaa ihan oikealta romaanilta. Oisko parempi lopettaa?