Hyvän otsikon keksimisen sietämätön keveys

Hei kaikki te, koko arvostettu blogimme lukijakunta.

Oletteko koskaan miettineet? Jos vastasitte mielessänne kyllä, voitte siirtyä lukemaan seuraavaa riviä. Jos vastasitte ei, voitte lukea tämän virkkeen loppuun.

Niin, kyllähän sitä ihminen miettii kaikenlaista. Esimerkiksi itse mietin usein, onko lintsaaminen ihmisen elämän tarkoitus. Tiedättehän sen klassisen kliseisen filosofisen kysymyksen, "Mikä on elämän tarkoitus". Lintsaaminen. Voisiko siinä olla elämän tarkoitus? Että kun aamulla jää sänkyyn makoilemaan, niin siinäpä se. Mutta jos elämäntarkoitus on lintsaaminen, onko elämä vailla tarkoitusta, kun koulut on käyty? Töistä ei voi lintsata, sillä silloin tulee pomo ja sanoo rumasti, saattaa käyttää jopa voimasanoja. Koululaisella, tai lukiolaisella niinkuin jotkut itseään kutsuvat, ei ole muuta uhkaa kuin vihainen wilma-viesti, tai kauhea kurssiltaputoamisuhkailu opettajan taholta.

Yhteenvetona toteaisin, että elämän tarkoituksen on oltava jotakin suurempaa, kuin menemättä jätetty ruotsin tunti. Ja siihen luotetaan. Onko elämän tarkoitus se tavanomaisin, rakkaus? Siihen vetoaminen elämän tarkoitusta etsiessä on suunnattoman yleistä, joten jätän koko aiheen koluamatta, koska siinä voi herkästi saada omat korvansa punaiseksi.































Lukijan kuva. "Elämän tarkoitusta etsimässä". Ei voittanut kuvakilpailussa hopeaa, ei tosin osallistunutkaan.


Lopuksi vielä poissaolotilastoja jaksolta III

Kursa: tiedot puuttuvat, veikkaus n. 25-30h
Pelso: tiedot puuttuvat, veikkaus n. 35-40h
Kottake: tiedot näkyvillä, todellinen ja omastamielestä määrä n.10h, wilman mukaan n.25-35h

On taas se aika vuodesta

Eh, jospas näin vanhenemispäiväni kunniaksi kirjoittaisin muutaman rivisen elämästäni ja tekemättä jättämisistäni. Kaikkihan alkoi vuonna 1898, kun... Eiku vitsi vitsi vaan, oikeasti voisin käsitellä tässä postissani vanhenemista sekä muita ajankohtaisia aiheita herrasmieskontekstissa luonnollisesti. Onhan se kuitenkin merkittävä asia, että viimeinen teinivuosi käynnistyy.

Tänäänhän on liputuspäivä, kuten useat varmasti ovat huomanneet. Harvan ihmisen syntymäpäivänä liputetaan jo henkilön eläessä... Voisi siis sanoa, että olen otettu. Eipä tästä sen enempää.

Vanheneminen on prosessi, johon jokainen ottaa osaa. <---- Siinäpä vasta ylevä lause, oikeastaan tuon voisi kirjoittaa lentävien lauseiden kirjaan sitten joskus, tai ainakin täytynee mainita tuo elämänkerrassani. Mutta miksi vanhenemista pitää juhlia? Tämä on asia, jota en voi ymmärtää. Mitä hienoa on vanhentua, ei minusta ainakaan mitenkään hienoa. Hiukset vain harmaantuu ja muisti huononee ja näkökyky rappeutuu ja luita alkaa kolottaa ja vastuu painaa ja ei nukuta yöllä ja kaikkea muita perin ikäviä seuraa siitä.

Esimerkiksi kun vanhenee pitää tulla vakavaksi ja puhua politiikasta sekä veroista ja auton katsastuksesta unohtamatta säätilasta jauhamista. Ja jos ei näitä normeja noudata niin turpiin tulee - ei nyt fyysisesti, mutta henkistä väkivaltaa kyllä saa kärsiä. Jos yrittää olla lapsellisen innostunut jostakin, niin vakavat vanhat lyttäävät heti ja sanovat, että joojoo. Että ei ole minun mielestä mitään juhlimista siinä vanhenemisessa. Tästä lähin vietänkin jokaista syntymäpäivääni 18-vuotissyntymäpäivänä, kuten Paulus ehdotti(kiitos!). Tervetuloa siis sitten vuonna 2042 50-vuotispäivänäni 18-vuotissynttäreilleni!

Taidanpa lähteä tästä muualle vanhenemaan.

Jospa sittenkin

Miksi -kysymykset ovat kaikkein hankalimpia. Tässä muutamia:



Miksi toiset näppäimistöt kiiltävät kun toiset ei?
Miksi siisteyteen tarvitaan työtä ja siivo tulee itsestään?
Miksi vastapäinen kerrostalo on keltainen eikä esimerkiksi vihreä, sininen, turkoosi tai lila?
Miksi Topias haluaa lääkäriksi?
Miksi Ossi on Marko ja toisinpäin ei?
Miksi toiset laittavat vessapaperirullan väärinpäin?
Miksi pyöränrengas puhkesi?
Miksi junan se sähkökipinäjuttu on vihreä eikä esimerkiksi vaaleanpunainen?
Miksi ihmiset menevät kihloihin?
Miksi toiset ovat syntyneet alkuvuodesta ja toiset loppuvuodesta?
Miksi on kärsimystä?
Miksi kuiva puu on helpompi pilkkoa kuin märkä?
Miksi pyöränpenkki matalalla on hankala polkea?
Miksi Juhon pyörä on harmaa eikä punainen?
Miksi minun pyöräni on keltainen eikä vihreä?
Miksi tietokoneen kaiuttimissa on yksi ylimääräinen reikä?
Miksi jotkut valokatkaisijat on asennettu väärin päin?
Miksi toiset osaavat viheltää ja toiset eivät?
Miksi näppäimistä kuuluu naputus eikä klik?
Miksi toisilla on skootteri ja toisilla Suzuki PV?
Miksi julkaise teksti -painike on oranssi kun taas tallenna nyt -painike sininen?
Miksi muovikassien sangat venyvät?
Miksi on olemassa sosialismi?
Miksi muurahaiset ovat niin pieniä?
Miksi jotkin käärmeet eivät ole myrkyllisiä?
Miksi on olemassa erikantaisia lamppuja?
Miksi hiiren valo välähtää kun sormea heiluttaa sen päällä?
Miksi jotkut ihmiset eivät käy kirpputoreilla?
Miksi on rasismia?
Miksi ihmiset ovat tyhmiä?
Miksi ihmiset ovat viisaita?
Miksi rakennustyömaan nosturit ovat pääasiassa keltaisia?
Miksi lähimmässä nosturissa lukee Skansa eikä YIT?
Miksi toiset kaventavat housuja ja toiset eivät?
Miksi toisilla on vaimo ja toisilla ei?
Miksi toiset menevät ylipopistoon ja toiset ei?
Miksi Pelsolla ei ole kauppaa?
Miksi Pelson vesitorniin ei pääse?
Miksi nuoriso mielletään rappiolliseksi?
Miksi toiset mummot ovat kivoja ja toiset ärsyttäviä?
Miksi pappoja on kerrostalossa vähemmän?
Miksi toisilla on koira ja toisilla ei?
Miksi minulla oli pienenä astma?
Miksi junat ovat myöhässä?
Miksi Helsingissä on raitiovaunuja?
Miksi lumi kerääntyy puiden oksille?
Miksi on niin paljon pakkasta?
Miksi on niin kylmä?
Miksi kesällä on niin kuuma?
Miksi Topiaksen sisäpelikengät ovat oranssit?
Miksi Juusolla on työharjoittelu?
Miksi pyörävaraston valo palaa niin vähän aikaa?
Miksi Oulu on meren rannalla?
Miksi on nälänhätää?
Miksi en syö puuroa aamulla?
Miksi suola oli ennen arvokasta?
Miksi jotkut ovat masentuneita?
Miksi masennus -sanaa käytetään liian lievästi?
Miksi lukiolaisella on kotitehtäviä?
Miksi aamulla nukkuu liian myöhään?
Miksi on keksitty genre?
Miksi ryhmässämme on Marko eikä esimerkiksi Pekka?
Miksi Roope pelaa shakkia?
Miksi Jonne hiihtää?
Miksi kaikkien edellämainittujen nimi ei voi olla esimerkiksi Albin?
Miksi Ossi on huvittava?
Miksi asuntomme ikkunat vetävät?
Miksi on mammonaa?
Miksi on kunnianhimoa?
Miksi minä en skeittaa?
Miksi toinen jalka on isompi kuin toinen?
Miksi kastike kuivuu paistinpannuun?
Miksi hissi menee rikki?
Miksi hissi on niin hidas?
Miksi hissi on niin pieni?
Miksi intiaanit ovat juoppoja?
Miksi maailmassa on niin paljon ydinaseita?
Miksi Oulun juopoista ei tehdä dokumenttia?
Miksi edellisessä lauseessa piti olla genetiivi?
Miksi konseptipaperi repeää?
Miksi Suzuki PV:n sylinterin pinnapultit katkeavat?
Miksi tapahtuu assosiaatiota?
Miksi seuraava juna lähtee 20:19 eikä esimerkiksi 20:23?
Miksi roudan päälle on huono rakentaa?
Miksi jotkut pellot ovat salaojitettuja?
Miksi joskus ei tarvi ojittaa?
Miksi maito on niin kallista?
Miksi lisäaineeton hernekeitto säilyy vuoteen 2015 saakka?
Miksi blogimme on ajatusten kaatopaikka?
Miksi tunneilla ei saa nukkua?
Miksi ihmisellä on vastuuta?
Miksi Lyseon kirjaston koneet ovat varattuja?
Miksi ovessa oleva lukkolipare on särmikäs eikä esimerkiksi soikean pyöreä?
Miksi paperien kiinnitykset repeävät kansiossa?
Miksi suhteellisuusteorian kehitti Albert Einstein eikä esimerkiksi Taisto Helavirta?
Miksi ihminen on juuri Homo Sapiens eikä esimerkiksi Mikko Markola?
Miksi suomalaiset sukunimet ovat erilaisia kuin ruotsalaiset?
Miksi on kuolemantuomio?

Lopetan. En jaksa enää. Kyynärpääkin tulee kipeäksi (vrt. Kipe).

Moro.

Aurinko paistaa - menkää ulos!

 On aika vetäistä takahuoneesta uusi ihminen estradille. Heppuli on nimeltään Jopi. Jopi on ihan kiva tyyppi, mitä nyt sattuu harrastamaan valittamista. Mutta huomionarvoista on, että Jopin valittaminen on suorastaan taidetta. Harva osaa valittaa samalla tavalla kuin Jopi, hän on perehtynyt asiaan ja muodostanut siitä oikeastaan elämäntehtävänsä. Jopi on myös opiskellut alaa Mussustanin yliopistossa sekä suorittanut useita asiaan liittyviä kurssiluonteisia opintoja - unohtamatta ankaraa itseoppineisuutta ja päivittäistä lujaa harjoittelua.

Näinpä pitemmittä puheitta annamme vuoron Jopille: Jopin Jupinat, olkaa hyvät!

Kylläpä on taas ollut kylmää, niin kylmää, että jäätyvät hiukset tangoiksi ja napsahtelevat ikävästi poikki, kun yrittää lakkia survoa päähänsä. Kyllä korpeaa. Vaikka ei se kyllä haittaisi, elleivät vielä naapurit tulisi muka valittelemaan, että onpas taas kylmää ja eikös sinulla ole kylmä kun tuolla ulkona kuljet, mutta ovat todellisuudessa vain mielissään, kun saavat istua kotonansa sähkötakan lämmittäessä ja viltti jalkojen päällä sohvalla maaten, jalat jalkarahilla, villasukat jalassa. Siinä istuvat ja siemailevat kahvia, ja ei varmasti ole mitään Kulta Katriinaa tai Saludoa tai muuta tämmöisen rahvaan kahvia, ei, eipä tietenkään. Siellä ne naapurit juovat jotain Gold Label Presidenttiä ja syövät kääretorttua ja lukevat Helsingin Sanomia, mutta eivätpä ajattele yhtään kuinka muut ihmiset vain tuskailevat oravanpyörissä ja sydänsuruissa taikka sitten sydänsurujen puutteessa tai liiallisen vapaa-ajan hallitsemina tai bambustanilaisten taulukauppiaiden kultaisesta leikkauksista kertovien ovensuuesitelmien kynsissä.

Sitten taas kun ei ole kylmää, vaan on lämmintä ja aurinko paistaa ulkona kutsuvasti pilvettömältä taivaalta, niin sielläpähän pitääkin yhteiskuntakelpoisen ihmisen istua sisällä paksujen seinien eristämänä keinovalojen hämärässä loisteessa paperintuoksuisessa ilmassa - auringonvalon pilkistäessä sieltä pikkuvarpaan kynnen kokoisesta sälekaihtimen raosta ikäänkuin pilkaten, että sielläpä istut sinä ihminen ja täällä minä, Aurinkoinen, vain hellin ulkona olevia vapaita ihmisiä lämmöllä ja valolla. Että tämä on kai sitten sitä tasa-arvoa; kun kylmällä ilmalla ei ole kivaa ulkona, niin lämpimällä ilmalla ei ole kivaa sisällä.

Kun taas näistä perin vakavista ihmistä vaivaavista asioista sitten puhelee kanssakärsijöille, niin ei tule sieltäkään lämpimiä kommentteja. Sanotaan vain, että mitäs valitat, menehän töihisi siitä. Ja niin vain leimataan tämäkin haaveileva idealisti kyynikoksi, vaikka sitä vain haaveilisi jostain mukavista ja paremmista, suorastaan leppoisista asioista. Ei ole reilua tämäkään.

Jopi 



Kiitämme Jopia tästä suunvuorosta. Ehkäpä ensi kerralla tarjoamme näkökulmaa erilaisen elämänasenteen omaavalta henkilöltä, mutta varmasti Jopiltakin löytyy vielä sanansa sanottavaksi erinäisiin asioihin.

Kun Johannes rehua nosti

Seuraavan tekstin aikana ilmenevät tapahtumat sijoittuvat klo 9:35 - 12:01 välille lauantaiaamuna. Teksti tulee käsittelemään seuraavia tapahtumia: Johanneksen herääminen - ulos meneminen - kenkien asettaminen - rehun nostaminen - sisälle meneminen. Teksti perustuu vahvasti tositapahtumiin.




Johannes heräsi. Tämä tapahtui samoihin aikoihin, jolloin kaupunkilainen käänsi ensimmäisen kerran kylkeä. Seuraava tapahtuma, jonka Johannes suoritti, oli sängystä ylös nouseminen. Se tapahtui noin klo 9:35-9:37 välisenä aikana. Tällöin Johannes pani merkille vieressään olevan ompelukoneen, merkkiä Singer. Ompelukoneen merkillepaneminen ei vaikuttanut Johanneksen päivän tuleviin ratkaisuihin.

Johanneksen merkillepanema ompeluväline.

Johannes siirtyi yläkerrasta alakertaan, jossa keittiö sijaitsi. Keittiössä Johannes söi einestuotteen, jonka lämmitti mikrossa. Johannes keitti myös kahvia, jota joi. Tämän jälkeen Johannes siirtyi eteisen ja ulkoilman kautta lämpökeskukseen, jossa työvaatteet sijaitsivat. Johannes laittoi päällensä seuraavanlaiset asusteet:

Haalarin

Kumisaappaat

Hansikkaat

Vaatteiden päällepukemisen jälkeen Johannes suuntasi askeleensa kohti tuotantorakennusta eli navettaa.




Navetassa Johannesta odotti nälkäinen karja, joka oli määrä ruokkia. Tämä tällainen toimenkuva oli Johannekselle ylemmältä taholta määrätty.








Kuvassa Smarakti.

Kuvassa Äyskäri ja Viksu.

Johannes oli edellisenä päivänä laittanut traktorin lämpiämään, jotta se helposti tänään käyntiin lähtisi. Traktorin etukuormaajassa kiinni olevalla rehuleikkurilla Johannes rehua lehmille kätevästi jakaisi.

Valmet 855 Hirmu

Johannes käynnisti traktorin ja suoritti rehunjako-operaation eli säilörehun siirtämisen aumasta ruokintapöydälle.

Auma, josta Johannes rehua otti.

Lehmiä, joille Johannes rehua nosti.

Rehun ruokintapöydälle nostamisen jälkeen Johanneksen täytyi hiukan levittää sitä Avant -merkkisellä pienkuormaimella, joka on harvinaisen kätevän mukava keksintö. Alunperin oli tällä tilalla käytössä ollut käsikäyttöinen hamsteri, joka oli huomattavasti työteliäämpi vaihtoehto tälle uudelle hankinnalle.

Avant 635 Monsteri

Tämänkaltainen oli Johanneksen näkymä Avant -pienkuormaimen ohjaamosta.

Nyt kun rehu oli onnellisesti saatu jaettua lehmille, oli Johanneksella aikaa tarkastella muun muassa:

Lehmien kioskikäyttäytymistä.

Söpöjä vasikoita lämpölampun alla.

Liinojen kiristimiä eli räikkiä.

Kaiken tämä jälkeen Johannes pesi saappaansa ja meni sisälle.

Johannes pesi saappaansa tässä.



Lopuksi vielä kuva söpöstä koirasta:

Sen pituinen se.

Merkillistä asiaa - taas kerran.

Jauhon ruskistaminen aiheuttaa ruskeaa väriä

Kirjoitanpas hiukan tajunnanvirtaa, kun tuntuu aivan kuin tajunnassa virtaisi nyt muutakin kuin pelkkää verta ja kuona-aineita. Itseasiassa voiko tajunnassa virrata sittenkään verta ja kuona-aineita, koska lieneekö tajunta mikään konkreettisesti määriteltävä paikka, joka voitaisiin ihmisestä osoittaa kirurgin tussilla tekemällä ympyrällä siihen kohtaan, niin että hän(kirurgi) voisi leikata tajunnan kyseisestä kohdasta. Taitaapi tajunta olla ennemminkin kuin cumulus-pilvet taivaalla, ei voi niitä koskettaa, ei voi ottaa kiinni.

Kuvan talo ei liity tapaukseen.

Niinsanotusti olen nyt Wanha kuten useat muutkin kanssaystävät, -toverit, -kärsijät ja -tuntemattomat. Nimittäin lukiollisessa kontekstissa ja mittakaavassa. Elikkä käytännön elämässähän tämä tulee ilmenemään niin, että saan puoli valtakuntaa ja prinsessan. Tai niin minä ainakin luulisin. Jos olette kyseisten asioiden toimittajia, tuokaa tuohon oven taakse. Paikka on tämä keltaisehko kerrostalohko.

Ei pilvetkään välitä meistä

Tämä muuntuminen Wanhaksi ja Wakavaksi sisälsi eräänlaisen siirtymäriitin tapaisen. Nimittäin päivän viettoon tuupattiin runsaasti kanssaelämistä samanmoisessa wanhenemiskriisissä olevien seurassa. Ja vanhana kyynikkona täytyy todeta, että eipä ollut paljon moittimista. Siis toisin sanoen, meillähän oli oikeastaan oikein lystiä. Eipä tästä kyllä enempää sanomista keksi, kiitos kuulukoon mukana olleille.(Ei Olli toim. huom.)

Palataanpas asiaan, elikkä wanhoihin. Wanhahan on toisaalta kreikkalaisesta mytologiasta peräisin oleva sankari, joka eli elämänsä hyppimällä yhdellä jalalla välttääkseen toisen kulumista. Semmoisia ne wanhat on. Onko tuossa järkeä, niin väittäisin ettei. Mutta vaikka sanotaankin, että wanhuus ja wiisaus, niin onko asiassa oltava toisaalta järkeä. Ei rakkaudessakaan ole mitään järkeä, silti todistettavasti ja empiiristen yms. kokemusten pohjalta hyvin hyvin monet ihmiset rakastuvat ihan vapaaehtoisesti. Jostakin syystä siirryttiin taas aiheeseen, joka sivuaa läheltä kompleksilukuja. Tämäpäs mystistä, ja ei, mystis ei tarkoita tässä mitään Mystänaamiota.

Sujuvasti tajunnanvirrassa lillutaan kohti asian ytimettömyyttä, nimittäin villakoiran ydin ei tahdo luovuttaa itseään löydettäväksi, eli miten juttu karkasi näin hassusti täysin epäolennaisuuksiin. No, toisaalta eihän elämä voi olla yhtä juhlaa, välillä on pidettävä pienempiäkin pirskeitä. Elikkä suomeksi sanottuna jokainen hetki on juhlamokan makuinen hetki, sillä sinulla ei ole muuta kuin tämä hetki, vai miten se joku ajattelija sanoikaan.





Hiiohoo, täytyy sanoa, ettei tajunnan virtaaminen vähentynyt yhtään, oikeastaan mukaan tuli vain ties mitä vastavirtauksia ja sivuvirtauksia ja tuulta ja purjeita ja Makkarakauppoja. Pää on kyllä tietyllä tavalla sekaisin, mutta lieneekö se koskaan järjestyksessä ollutkaan. Oikeastaan tämä onkin paljon mukavampaa näin, tarpeeksi raiteilla kulkemista on muutenkin. Kaippa tästä tekstistä joku voi jotakin saada irtikin. Kiitos paljon meille ja teille wanhoiksi varttuneille, ja erityisesti tapahtumien toimeenpanijoille!

Miksi kulmakarvat kasvavat yhteen?

Se se sitten on viheliäinen tunne, kun tekisi mieli tehdä kaikkea muttei sittenkään mitään. Sitä haluaa esimerkiksi kirjautua sisään Facebook -nimiseen sosiaalisen median piiriin kuuluvaan yhteisöön, mutta kokeiltuaan kyseistä toimintaa tuntee sen merkityksettömäksi, peräti tyhjäksi. Sitä tekee mieli keittää täysi pannu kahvia, jota sitten mielekkäästi aamulehden kanssa särpisi, mutta ensimmäisen kulauksen jälkeen kuitenkin tulee siihen tulokseen, että sekä kahvi että lehti ovat täyttä paskaa. Se on hyvin ikävä tunne se.

Silloin sitä ihminen rupeaa tuijottelemaan ikkunasta ulos hiplaten samanaikaisesti sälekaihtimen naruja. Sitä litistää nenänsä ikkunaruutua vasten tuntien olonsa intiaanimaisen tyhmäksi. Hetken ajan sitä katselee taivaanrannassa yleensä niin paradoksaalisena kohoavaa tehdasta; todeten sen sillä kertaa lähinnä vain ärsyttäväksi. Kaiken tämän jälkeen sitä yleensä menee jääkaapille (ruots. kylskåp) etsimään jotain, millä tyhjän olon täyttäisi.
Herääminen todellisuuteen tapahtuu, kun huomaa, että eilen tehty mustikkarahka on loppu.

Silloin sitä ihminen masentuu.

Sorretun asialla

Uni merkitsee pelottavan paljon nisäkkäille. Meneppä esimerkiksi herättelemään talviunissaan kuorsaavaa harmaakarhua, niin voi olla, ettei katso karhu hyvällä herättäjäänsä, vaan päinvastoin saattaa käyttää tämän ravinnokseen (tarvitseehan toki karhukin proteiineja ja hiilihydraatteja, sen nyt ymmärtää jokainen).

Tästä karhuvertauksesta pääsenkin sopivasti asiaani, eli herätyskellojen oikeuksiin. Kuka huolehtii, että saa herätyskello osakseen arvolleen sopivaa kohtelua? Monesti joutuu herätyskello kokemaan varsin groteskia kohtelua; suoranaista väkivaltaa, kuten seinään heittelyä aamuisin, tai ainakin katkeria ajatuksia herätettävältä. Monasti on epäkiitollinen herätyskelloa kohtaan ihminen. Kuitenkin herätyskellon ansiota on menestyksemme, että eipä olisi sinullekaan tullut palkankorotusta, jos ei herätyskello olisi aamulla sinut jalkeille pakottanut ja töihin. Mutta muistatko kiittää herätyskelloa tästä, et todellakaan! Aamuisin vain sama ralli jatkuu ja herätyskello saa osakseen ilkeitä ajatuksia. Häpeä!

Niin se saa syytön kärsiä Suomessa.

Kyllä kansa tietää - osa I (Päivitetty: kuvitus lisätty)

Asioiden sekoittaminen tuo kuohkean tuloksen

Kansa on puhunut, joten toteuttakaamme tahtonsa. On siis aika kirjoittaa siitä, mistä haluatte. Johanneksen takit, rakkaus ja norsun nenä - siinä aiheitamme. Jättäkäämme loput ehdotukset tuleviin kertoihin.

Takkien värit voivat toisinaan vaihdella

Asiahan on niin, että Johanneksella on noin 17,5 takkia kämpillä. Alussa niitä oli vain yksi. Mutta sitten alkoi lähes eksponentiaalinen kasvu. Johannes eksyi Pelastusarmeijan kirpputorille. Ja mitä tapahtuikaan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Johannes oli löytänyt uuden, oikein hienon takin. Hän käytti sitä. Seuraavalla kerralla kirpputori sijaitsikin Limingantullissa, mutta tapahtumaketju noudatteli muuten samaa kaavaa. Rakkaus syttyi rintaan kuin kuivat tuohet, ja liekki leimahti kuin vihaisen vaimon sanat. Taas jatkui elämä, ja seuraavalla kerralla tapahtumat noudattivat jo hyväksi havaittua kaavaa, kuin myös sitä seuraavalla ja seuraavalla ja seuraavalla.. Nyt Johanneksella on uusi takki.

Kuntauudistuksen suunnittelua erikoistyöryhmässä.

Nyt joudun suorastaan kauhistuttavan paikan eteen, suunnattoman häpeän ja nöyryytyksen kohteeksi. Minun täytyy kirjoittaa rakkaudesta. Toivottavasti vain ei kukaan tuttu ole näkemässä, tai ehkei kukaan tunnista, jos kirjoitan huppu päässä. Ja oikeastaan taidanpas vielä sulkea silmänikin, jolloin en näe ketään, niin eihän kukaan voi nähdä myöskään minua. Käynpäs vielä hakemassa hanskat käteen, niin ei jää sormenjälkiä, ja ovi lukkoon ja sälekaihtimet alas ja verhot eteen ja villasukat jalkaan, ettei kuulu ääniä, ja valot pois, ja salakuuntelunhäirintälaite päälle, ja korvatulpat korviin ja puhelin kiinni ja kaiuttimet ja kaivetaan vallihauta ulos ja piraijoja sinne ja krokotiileja ja ja ja...

Rakkaus

No niin, siis rakkaushan on fysiikan termein ilmaistuna vuorovaikutusta. Kappaleet vetävät toisiaan puoleensa. Voima ei kuitenkaan liity ollenkaan kappaleiden massoihin, vaan johonkin mittaamattomaan suureeseen, jota siis kutsutaan rakkaudeksi. Toisaalta rakkaus voidaan määrittää myös muiden alojen avulla. Ensimmäisenä tulee mieleen lääketiede, rakkaushan on oikeastaan sairaus. Se on sairaus, jonka oireluettelo on niin suuri, että on suorastaan merkillistä ja vastuutonta, ettei THL ole ottanut siihen minkäänlaista kantaa. Muutenkin tuntuu kuin koko asiasta haluttaisiin vaieta, eikä sen negatiivisista vaikutuksista puhumista pidetä julkisuudessa hyväksyttävänä.

Todellisuushan on se, että rakkaus voi saada jopa raavaan ja karskin miehen herkistymään. Tämä on jo mielestäni niin hälyttävä merkki, että asiaan pitäisi puuttua. Muita oireita ovat omituinen hellyys, runojen tuottaminen, haaveilu, sekavien puhuminen, yli-innostuminen, jota voi seurata masentuminen; sydämen lyöntitiheyden ylenmääräinen kasvu, ihon punaisuus, harhaileva ja utuinen katse, hymyily, ritarillisuus sekä pitkä liuta muita niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin ongelmia. Jo näiden perusteella rakkaus voidaan lukea niin vaaralliseksi huumeeksi, että sen käytöstä pitäisi rankaista ankarimpien mahdollisten huumelakipykälien mukaan. Mutta hämmästyksekseni huomasin, ettei kyseisestä aiheesta ole säädetty minkäänlaista rangaistusta Suomen laissa.

Matemaattisesti rakkaus on tiettyjen funktioiden leikkaamista taikka sivuamista tai jotain muuta hienoa, josta en tarkalleen vielä tiedä, koska en ole opiskellut matematiikkaa niin paljon. Mahdollisesti derivaatan avulla voidaan laskea rakkauden nollakohta, ja kulkukaaviosta saadaan tietää laskeeko vai nouseeko rakkaus tämän jälkeen. Toisaalta nollakohdan määrittäminen onkin sitten mielenkiintoista. Mikä on rakkauden nollakohta? Asia siirtyykin aivan yllättäen filosofian puolelle. Ja filosofiassa on vain kysymyksiä. Onko rakkaudella nollakohtaa? Onko rakkaus? Onko rakkauden määrä vakio? Koska en ole opiskellut filosofiaa, en onnistu kehittelemään muita turhia kysymyksiä. Muttamutta hetkinen, rakkaus voidaan määrittää kenties myös vektoreiden avulla. Rakkaus on siis tiettyyn suuntaan osoittava vektori, jolla on tietty suuruus. Pitääpäs olla tarkkana näiden vektoreiden kanssa.

Koska aiheen käsittelyä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, lienee parempi lopettaa se tähän. Yhteiskuntaeettiset, poliittiset, onematopoeettiset, historialliset, kyökkipsykologiset ja ruotsinkieliset näkökulmat aiheeseen joudumme jättämään välistä. Voisimme sanoa, että rakkaus on tila, joka aiheuttaa tiettyjä sähkömagneettisia jännitteitä objektien välille. En tahtoisi joutua kyseisessä tapauksessa voimakenttään, sillä seuraukset sivullisille voivat olla kaikkea nolon ja mieltäkääntävän väliltä.

Toisinaan asioita on hyvä pohtia ruohonjuuritasolla

Vielä saamme käsitellä norsun nenää. Kyseessähän on pitkänomainen ikäänkuin letku, jolla norsu voi tarttua johonkin, juoda jotain, päästellä outoja ääniä ja muillakin tavoin huvittaa kaikkia Don Rosan faneja. Tämä ns. kärsä on integroitu suoraan norsuun. Todennäköisesti kärsästä on runsaasti hyötyä norsulle, vaikkakaan eipä ole kukaan kärsätön norsu tullut valittamaan kärsän puutteestansa, ainakaan minulle. Miten norsun nenä sitten suhteutuu sanaan elefantinkärsämö? No elefantinkärsämöhän on kukkalajike, josta norsut pitävät. Ne kasvavat Alppien rinteillä, joilta norsut niitä sitten kitaansa juurikin nenällänsä napsivat.

Heihei

Kiitos paljon lukijoille innoituksen antamisesta. Lisää mahdollisia aiheita saa esittää, kuin myös mahdollisia mielessänne pyöriviä kysymyksiä, joihin haluatte vastauksen. (Esim. miksi banaanit ovat käyriä, mutta sipulit eivät ole pyöreitä?) Otamme kantaa vakavasti ja asiallisesti, sortumatta ilveilyyn.

Sinä saat vaikuttaa!

Kyllä. Nyt on oikea mahdollisuus; ainutkertainen, hämmästyttävä, muikea, vinha sekä huulia liplattava. Mutta enpäs kerrokaan vielä mikä. Saatte ensin lukea tylsää juttua, ähäkutti.

Käynpäs tässä kertoilemaan kuinka päivännä muuanna oli muuan veteliläinen mummo potkuttelemassa pitkin kotitietänsä potkukelkallaan. Aurinko paistoi, joten mikäpäs siinä oli potkutellessa. Mummon mielessä pyörivät vielä lastenlapset, jotka olivat käyneet viikonloppuna häntä tervehtimässä. Sitten mummo potkutteli kotiinsa pikkuiseen mökkiin ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti.

Mitä lupasinkaan? Ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa. Nyt sinä, juuri Sinä, joka tuijotat tätä tekstiä tylsistyneenä ja odotat jo, että päästäisiin asiaan. Interaktiivisuuden, dynaamisuuden ja talouskasvun vuoksi saat antaa oman panoksesi plokiimme. Joko mielessäsi välkkyvät maineen ja kunnian seppeleet? Saat nimittäin nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden antaa ideoita, ajatuksia, ehdotuksia, kysymyksiä, toteamuksia, väitteitä, huudahduksia, pilkkuja, pisteitä, öljypohjia, kansanviisauksia, kommentteja, haarukan piikkien välejä, murjaisuja sekä muitakin välähdyksiä huolettomasta lapsuudesta yhteiseksi hyväksi. Eli käytännössä homma menee niin, että kirjoitat jotain tajunnanvirtaa tämän tekstin kommentteihin, ja seurauksena voi olla, että kyseisestä aiheesta saat asiantuntijalausunnon seuraavassa blogitekstissämme. Yksinkertaistaen sinä heität sanan ja saat vastaukseksi kokonaisen sanojen jonon. EIKÖS KUULOSTAKIN MAHTAVALTA? Että miten olisi jos laitettaisiin sinne teillekinpäin tällaista tarjousta tulemaan? Ei muuta kuin kaikki kansa joukolla mukaan. Mistä aiheesta juuri Sinä haluaisit blogissamme kirjoitettavan?

Kannatta olla pyknikko

Käykäämme yksissä tuumin käsittelemään sitä kysymystä,joka käsittelee ihmisryhmien eroavaisuuksia. Ottakaamme tarkastelun aiheeksi lukio-opintoja suorittava yksilö sekä ammattiopistossa vieraileva yksilö. Voi, millainen psyykkinen, aatteellinen, kulttuurinen ja persoonallinen kuilu on asetettu näiden yksilöiden välille! Hyvin erilaiset arvomaailmat omaavat tällaiset yksilöt.

Suurin eroavaisuus, joka tämänkaltaisten ryhmien välillä vallitsee, on tietämys. En tarkoita, että toisen osapuolen edustaja olisi jollain tapaa älykkäämpi, sehän olisi perin juurin loukkaavaa. Kysymys on siitä, että ryhmät keskittävät tietämyksensä eri aihepiireihin.

Ottakaamme tarkasteluun tavallinen lukiolainen. Lukio on tunnetusti yleissivistävää koulutusta antava toisen asteen oppilaitos. Näin ollen lukiolaisen yleissivistyksen on mahdollista päästä karttumaan tällaisessa lukiolaitoksessa, jolloin lukiota suorittavan yksilön yleissivistystaso luonnollisesti nousee. Kuten kaikissa asioissa, voi tässäkin asiassa olla yksilöllisiä eroja, mikä on hyvin ärsyttävää, eikä tällaisille asioille tulla koskaan löytämään vastauksia. Se on varma. Yleissivistyksen huomattavan nousun myötä lukiolainen tuntee itsensä kohtalaisen viisaaksi. Todellisuudessa lukiolainen on vielä aivan epäkypsä palikka, mutta älkäämme puuttuko tähän.

Tarkastelkaamme ammattikoululaista verrattuna lukiolaiseen. Esittäkäämme yhdessä toisillemme retorinen kysymys: Millaiset ihmiset hakeutuvat ammattikouluun? Tarkastelkaamme tätä kysymystä kahdesta näkökulmasta, jotka ovat ylimielinen näkökulma, sekä alistunut näkökulma. Ylimielisen näkökulman mukaan ammattikouluun menevät ihmiset ovat yksinkertaisesti niin tyhmiä, etteivät kykene muunlaiseen koulutukseen. Alistuneen näkökulman mukaan ammattikoululaiset ovat lujia, päättäväisiä työntekijöitä, oman elämänsä sankareita, ahkeria yhteiskuntaolentoja sekä sen rakentajia.

Yleisesti ottaen ajatellaan ammattikoululainen tyhmäksi ja lukiolainen viisaaksi. Kysymys on (kuten edellä jo mainitsin) siitä että, tietämys painottuu erilaisiin asioihin. Käyttäkäämme stereotypioita: Ammattikoululainen tietää autoista kaiken, lukiolainen ei paskaakaan. Lukiolainen teitää muuten vain kaiken inhimmillisen tiedon mitä maailmassa on, ammattikoululainen on sivistymätön moukka. Tämänkaltainen kuilu vallitsee ihmisten(homo sapiens) mielissä näiden kahden ryhmän välillä.

Todellisuus on, että ammattikoululaiset rakentavat maailmaa ja tulevaisuutta, kun taas lukiolaiset toivovat pääsevänsä hyvään asemaan yhteiskunnassa, mutta löytävät itsensä lähimmän Siwan (vrt. Sale) kassalta.

Onneksi kaikki kuolevat joskus.

No, mutta, sanoi Niilo Pielinen

Maria Stuartin teloituspäivästä on kulunut tänään 424 vuotta. Koska tieto todennäköisesti on täysin epäkiinnostava kaikille lukijoille, en jatka aiheesta enempää enkä vähempää. Sen sijaan tekstissä on luvassa ravintoainesaihe sekä sanataidetta. Eihän tuota olisi saanut paljastaa tosin, sillä nyt viimeisetkin lukijat kaikkoavat lukematta lukua lukemattomia kertoja. Ainoaksi lukijaksi jää siis naapurikaupungin puolisokea kulkukissa.

Kirjoitin kirjeen kirjastossa kirjaillen kirjeeseeni kirjoituskirjoituksella kirjaimia. Kirjeeni kirvoitti kirjastossa kirjavia kirjahduksia. Kirjoihin kirjautuneet kirjalliset kirjastelivat kirjeen kirjoittamatonta kirjeistystä. Kirjoitus kirjaston kirjattomassa kirjahkossa kirjeitsi kirjoittajalle kirjallista kirjaantuneisuutta. Kirjoituksieni kirjo kirjavoituisi kirjavammaksi kirjaston kirjavammalla kirjelöllä. Kirjailin kirjämöni kirjailuksi nyt.

Nyt kun viikon pakollinen kulttuuriaihe on saatu käsiteltyä, voinemme siirtyä ajankohtaisuuksiin. Nimittäin päivän politiikassa on noussut pinnalle asia ääneen nauramisesta. Onko ääneen nauraminen poliittisesti korrektia? Onko ääneen nauraminen yksityisissä tiloissa naapurirauhaa häiritsevää? Voiko ääneen nauraminen Helsingin kauppatorilla todella aiheuttaa paperien tippumisen pöydältä pienessä lontoolaisessa säätoimistossa? Vaikuttaako ääneen nauraminen lähellä olevien ihmisten varpaankynsien kasvuun? Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita asia on herättänyt kansamme syvissä riveissä, niin syvissä, että Chilen kaivosmiehetkin olisivat ihmeissään siitä syvyydestä.

Toinen ajankohtainen aihe on hiusten liikakasvu. Siitä on nousemassa suorastaan kansanterveydellinen ongelma. Asian arkaluonteisuuden vuoksi pysyn siitä kaukana, enkä koske siihen pitkällä tikullakaan, enkä hiilihangolla, enkä norsun kärsällä, enkä muillakaan maataloustuotteilla tai pöytähopeiden kiillotusvälineillä.

Runebergin torttuja ruskettumassa Alppilalaisen kerrostalokolmion elektronisessa paistamisvälineessä.

Ratkaiseva momentum

Kompaktin ja alati käytännöllisen huonosti nukutun yön jälkeen koittaa yleensä aamu. Aamulla tapahtuu fyysinen herääminen, jolloin kriittinen, valpas ja lähes yhteiskuntakelpoinen opiskelija herää uuteen aamuun. Aamu ei ole tässä tapauksessa millään muotoa ihana.

Tällaisina niin ikään pahoina aamuina omaa tietoisuuttaan kriittisesti tarkkailevan opiskelijan tietoisuudessa häivähtää ajatus lintsaamisesta, niin sanotusta pinnaamisesta, tunnin ylittämisestä, skippaamisesta tai jopa kumoamisesta. Useimmat korkeaa moraalia kunnioittavat yksilöt käärivät tällaiset pahat ajatukset Omar-karamellipaperiin ja heittävät sen parvekkeelta alas. Olivatpa väsyneitä eli ei.

Mutta, mitä tapahtuukaan omaa fyysistä aktivaatiotasoa eli vireystilaa tarkastelevan yksilön mielessä. Siellä tapahtuu ratkaiseva oivalluksen hetki. Tämän ratkaisevan hetken aikana vireystilaltaan alhainen opiskelija joko muistaa velvoitteensa väsymisestä huolimatta, tai tyytyy jäljelle jäävään, erittäin varteenotettavaan vaihtoehtoon: klassiseen unien jatkamiseen.

Unien jatkamisesta aiheutuu opiskelijalle yleensä poissaoloja, joten on oletettavaa, että tällainen menettelytapa ei aina ole paras mahdollinen. Lisäksi tämänmuotoinen tapa voi hyvinkin jäädä vallitsevaksi suunnaksi opiskelijan aamuisessa elämässä, joten on hyvä pysytellä kohtuullisuudessa, ellei sitten halua ajautua kierteeseen, mikä ei ole missään suhteessa hauskaa tai huvittavaa.

Lintsaamisen ja tunnillakäymisen haitta- ja hyötysuhteet ovat hiukan erilaiset. Lintsaamisesta seuraa välitön hyöty, mutta pitemmälle tarkasteltuna siitä on vain haittaa. Tunnilla käyminen taas on epämoraalisen opiskelijan herkälle mielelle välitöntä haittaa, mutta hyötynä ovat samettisesti todettuna eväät elämään.

Retorinen kysymys siis kuuluukin: Mitä lintsaaminen meille antaa? Vastauksena voin todeta, että totisesti tämänmuotoisia blogitekstejä.



Näin viime yönä semmosta länkkäriunta, jossa menin hevosen kans hissillä.

SITÄ HEIKOMPI POIKA HYYTYIS

SITÄ NYKYAIKANA HEIKOMPI POIKA HYYTYIS KO JOUTUS HOMMIIN. EI SITÄ NYKYAIKANA OPETETA KAUPUNGIN MAITOPOJILLE ETTÄ MITEN SE REHUAUMA TEHHÄÄN. EI OPETETA EI. SITÄ OPETETTAAN ETTÄ MITEN OLLAAN JÄRKEVIÄ KULUTTAJIA JA TIETOKRIITTISIÄ IHANNEYKSILÖITÄ. EI MUISTETA ETTÄ JOTKU SIELLÄ KAUPASTA OSTETTAVAN MAIJON TAKANA ON. JOTKU TEKKEE TÖITÄ ETTÄ MAITOPOJAT SAA MAITUA.

TÄSSÄ VÄHÄN KAUPUNGIN MAITOPOJILLE ETTÄ MITEN SITÄ HEINÄÄ TEHTIIN 80-LUVULLA.

SITÄ EI ISTUTTU FEISKPUUKISSA PÄIVITTÄMÄSSÄ TILOJA. EI ISTUTTU. OLTIIN HOMMISSA ETTÄ MAITOPOJAT SAA TULEVAISUUVESSAKIN JUKURTTIA AAMULLA.




EI SITÄ TÄSSÄKÄÄN HOMMASSA TARVI TIETÄÄ ETTÄ MIKÄ ON DERIVAATTA. NIITTEN TARVII TIETÄÄ JOTKA YLEMMÄLTÄ TAHOLTA LISSÄÄ VEROTUSTA JA PIENENTÄÄ PELTOTUKIA.




SITÄ EI HEIKOMPI POIKA VOIS JÄÄHÄ AAMULLA NUKKUMAAN KU TILA KAATUU ALTA.