Raatamisrajoitteisen unelma

Ulkona sataa lunta. Tiet ovat lumisia. Pitäisi mennä kauppaan. Ikävä ristiriita. Siksipä tässä mietiskelin, että olisipa mahtavaa, jos sitä voisi lähettää ajatuksensa tekemään hommia puolestaan. Että makoilisi tuolla vaan sohvalla ja ajattelisi miten se kauppareissu toteutuu, ja näin kävisi.

Ensin ajatus liihottelisi ulos ovesta, rappukäytävässä sitten miettisi, että meneekö hissillä vai ei, mutta päättäisikin kokeilla uutta ennätystä portaiden alasmenemisessä. Aika vauhdilla taitaisikin viuhottaa. Ja raatamisrajoitteinen henkilö vain sohvalla antaisi mielikuvituksen laukata, kuinka Idea lentää ulos ja läpi tuulen ja tuiskun. Siinä matkalla tulisi alakerran mummot vastaan, voisi muutaman kierroksen pyöriä niiden pään ympärillä, että niiltä menisi ihan omat ajatuksensa ristiin. Sitten jatkaisi matkaa. Välillä voisi pujotella ohiajavien pyöräilijöiden pyöränpinnojen välistä, vaikka kyllähän sellaisesta ajatusurheilusta tulisi jo rankkaa.

Kaupassakin voisi kierrellä niin kauan kuin haluaa, eikä alkaisi hikeä pukkaamaan raskaiden vällyjen takia. Keräilisi tavaraakin niin paljon, että jääkaappi tulisi kerralla täyteen ja vielä jäisi pakastimen täytteeksikin.

Mutta ei, ei ja ei. Kyllä tästä on itsensä ylös väännettävä ja mentävä. Runebergiä vaan kaikille lukijoillekin. Älkää syökö itseänne ähkyyn.