Aurinko paistaa - menkää ulos!

 On aika vetäistä takahuoneesta uusi ihminen estradille. Heppuli on nimeltään Jopi. Jopi on ihan kiva tyyppi, mitä nyt sattuu harrastamaan valittamista. Mutta huomionarvoista on, että Jopin valittaminen on suorastaan taidetta. Harva osaa valittaa samalla tavalla kuin Jopi, hän on perehtynyt asiaan ja muodostanut siitä oikeastaan elämäntehtävänsä. Jopi on myös opiskellut alaa Mussustanin yliopistossa sekä suorittanut useita asiaan liittyviä kurssiluonteisia opintoja - unohtamatta ankaraa itseoppineisuutta ja päivittäistä lujaa harjoittelua.

Näinpä pitemmittä puheitta annamme vuoron Jopille: Jopin Jupinat, olkaa hyvät!

Kylläpä on taas ollut kylmää, niin kylmää, että jäätyvät hiukset tangoiksi ja napsahtelevat ikävästi poikki, kun yrittää lakkia survoa päähänsä. Kyllä korpeaa. Vaikka ei se kyllä haittaisi, elleivät vielä naapurit tulisi muka valittelemaan, että onpas taas kylmää ja eikös sinulla ole kylmä kun tuolla ulkona kuljet, mutta ovat todellisuudessa vain mielissään, kun saavat istua kotonansa sähkötakan lämmittäessä ja viltti jalkojen päällä sohvalla maaten, jalat jalkarahilla, villasukat jalassa. Siinä istuvat ja siemailevat kahvia, ja ei varmasti ole mitään Kulta Katriinaa tai Saludoa tai muuta tämmöisen rahvaan kahvia, ei, eipä tietenkään. Siellä ne naapurit juovat jotain Gold Label Presidenttiä ja syövät kääretorttua ja lukevat Helsingin Sanomia, mutta eivätpä ajattele yhtään kuinka muut ihmiset vain tuskailevat oravanpyörissä ja sydänsuruissa taikka sitten sydänsurujen puutteessa tai liiallisen vapaa-ajan hallitsemina tai bambustanilaisten taulukauppiaiden kultaisesta leikkauksista kertovien ovensuuesitelmien kynsissä.

Sitten taas kun ei ole kylmää, vaan on lämmintä ja aurinko paistaa ulkona kutsuvasti pilvettömältä taivaalta, niin sielläpähän pitääkin yhteiskuntakelpoisen ihmisen istua sisällä paksujen seinien eristämänä keinovalojen hämärässä loisteessa paperintuoksuisessa ilmassa - auringonvalon pilkistäessä sieltä pikkuvarpaan kynnen kokoisesta sälekaihtimen raosta ikäänkuin pilkaten, että sielläpä istut sinä ihminen ja täällä minä, Aurinkoinen, vain hellin ulkona olevia vapaita ihmisiä lämmöllä ja valolla. Että tämä on kai sitten sitä tasa-arvoa; kun kylmällä ilmalla ei ole kivaa ulkona, niin lämpimällä ilmalla ei ole kivaa sisällä.

Kun taas näistä perin vakavista ihmistä vaivaavista asioista sitten puhelee kanssakärsijöille, niin ei tule sieltäkään lämpimiä kommentteja. Sanotaan vain, että mitäs valitat, menehän töihisi siitä. Ja niin vain leimataan tämäkin haaveileva idealisti kyynikoksi, vaikka sitä vain haaveilisi jostain mukavista ja paremmista, suorastaan leppoisista asioista. Ei ole reilua tämäkään.

Jopi 



Kiitämme Jopia tästä suunvuorosta. Ehkäpä ensi kerralla tarjoamme näkökulmaa erilaisen elämänasenteen omaavalta henkilöltä, mutta varmasti Jopiltakin löytyy vielä sanansa sanottavaksi erinäisiin asioihin.