Ratkaiseva momentum

Kompaktin ja alati käytännöllisen huonosti nukutun yön jälkeen koittaa yleensä aamu. Aamulla tapahtuu fyysinen herääminen, jolloin kriittinen, valpas ja lähes yhteiskuntakelpoinen opiskelija herää uuteen aamuun. Aamu ei ole tässä tapauksessa millään muotoa ihana.

Tällaisina niin ikään pahoina aamuina omaa tietoisuuttaan kriittisesti tarkkailevan opiskelijan tietoisuudessa häivähtää ajatus lintsaamisesta, niin sanotusta pinnaamisesta, tunnin ylittämisestä, skippaamisesta tai jopa kumoamisesta. Useimmat korkeaa moraalia kunnioittavat yksilöt käärivät tällaiset pahat ajatukset Omar-karamellipaperiin ja heittävät sen parvekkeelta alas. Olivatpa väsyneitä eli ei.

Mutta, mitä tapahtuukaan omaa fyysistä aktivaatiotasoa eli vireystilaa tarkastelevan yksilön mielessä. Siellä tapahtuu ratkaiseva oivalluksen hetki. Tämän ratkaisevan hetken aikana vireystilaltaan alhainen opiskelija joko muistaa velvoitteensa väsymisestä huolimatta, tai tyytyy jäljelle jäävään, erittäin varteenotettavaan vaihtoehtoon: klassiseen unien jatkamiseen.

Unien jatkamisesta aiheutuu opiskelijalle yleensä poissaoloja, joten on oletettavaa, että tällainen menettelytapa ei aina ole paras mahdollinen. Lisäksi tämänmuotoinen tapa voi hyvinkin jäädä vallitsevaksi suunnaksi opiskelijan aamuisessa elämässä, joten on hyvä pysytellä kohtuullisuudessa, ellei sitten halua ajautua kierteeseen, mikä ei ole missään suhteessa hauskaa tai huvittavaa.

Lintsaamisen ja tunnillakäymisen haitta- ja hyötysuhteet ovat hiukan erilaiset. Lintsaamisesta seuraa välitön hyöty, mutta pitemmälle tarkasteltuna siitä on vain haittaa. Tunnilla käyminen taas on epämoraalisen opiskelijan herkälle mielelle välitöntä haittaa, mutta hyötynä ovat samettisesti todettuna eväät elämään.

Retorinen kysymys siis kuuluukin: Mitä lintsaaminen meille antaa? Vastauksena voin todeta, että totisesti tämänmuotoisia blogitekstejä.



Näin viime yönä semmosta länkkäriunta, jossa menin hevosen kans hissillä.