Merkillistä asiaa - taas kerran.

Jauhon ruskistaminen aiheuttaa ruskeaa väriä

Kirjoitanpas hiukan tajunnanvirtaa, kun tuntuu aivan kuin tajunnassa virtaisi nyt muutakin kuin pelkkää verta ja kuona-aineita. Itseasiassa voiko tajunnassa virrata sittenkään verta ja kuona-aineita, koska lieneekö tajunta mikään konkreettisesti määriteltävä paikka, joka voitaisiin ihmisestä osoittaa kirurgin tussilla tekemällä ympyrällä siihen kohtaan, niin että hän(kirurgi) voisi leikata tajunnan kyseisestä kohdasta. Taitaapi tajunta olla ennemminkin kuin cumulus-pilvet taivaalla, ei voi niitä koskettaa, ei voi ottaa kiinni.

Kuvan talo ei liity tapaukseen.

Niinsanotusti olen nyt Wanha kuten useat muutkin kanssaystävät, -toverit, -kärsijät ja -tuntemattomat. Nimittäin lukiollisessa kontekstissa ja mittakaavassa. Elikkä käytännön elämässähän tämä tulee ilmenemään niin, että saan puoli valtakuntaa ja prinsessan. Tai niin minä ainakin luulisin. Jos olette kyseisten asioiden toimittajia, tuokaa tuohon oven taakse. Paikka on tämä keltaisehko kerrostalohko.

Ei pilvetkään välitä meistä

Tämä muuntuminen Wanhaksi ja Wakavaksi sisälsi eräänlaisen siirtymäriitin tapaisen. Nimittäin päivän viettoon tuupattiin runsaasti kanssaelämistä samanmoisessa wanhenemiskriisissä olevien seurassa. Ja vanhana kyynikkona täytyy todeta, että eipä ollut paljon moittimista. Siis toisin sanoen, meillähän oli oikeastaan oikein lystiä. Eipä tästä kyllä enempää sanomista keksi, kiitos kuulukoon mukana olleille.(Ei Olli toim. huom.)

Palataanpas asiaan, elikkä wanhoihin. Wanhahan on toisaalta kreikkalaisesta mytologiasta peräisin oleva sankari, joka eli elämänsä hyppimällä yhdellä jalalla välttääkseen toisen kulumista. Semmoisia ne wanhat on. Onko tuossa järkeä, niin väittäisin ettei. Mutta vaikka sanotaankin, että wanhuus ja wiisaus, niin onko asiassa oltava toisaalta järkeä. Ei rakkaudessakaan ole mitään järkeä, silti todistettavasti ja empiiristen yms. kokemusten pohjalta hyvin hyvin monet ihmiset rakastuvat ihan vapaaehtoisesti. Jostakin syystä siirryttiin taas aiheeseen, joka sivuaa läheltä kompleksilukuja. Tämäpäs mystistä, ja ei, mystis ei tarkoita tässä mitään Mystänaamiota.

Sujuvasti tajunnanvirrassa lillutaan kohti asian ytimettömyyttä, nimittäin villakoiran ydin ei tahdo luovuttaa itseään löydettäväksi, eli miten juttu karkasi näin hassusti täysin epäolennaisuuksiin. No, toisaalta eihän elämä voi olla yhtä juhlaa, välillä on pidettävä pienempiäkin pirskeitä. Elikkä suomeksi sanottuna jokainen hetki on juhlamokan makuinen hetki, sillä sinulla ei ole muuta kuin tämä hetki, vai miten se joku ajattelija sanoikaan.





Hiiohoo, täytyy sanoa, ettei tajunnan virtaaminen vähentynyt yhtään, oikeastaan mukaan tuli vain ties mitä vastavirtauksia ja sivuvirtauksia ja tuulta ja purjeita ja Makkarakauppoja. Pää on kyllä tietyllä tavalla sekaisin, mutta lieneekö se koskaan järjestyksessä ollutkaan. Oikeastaan tämä onkin paljon mukavampaa näin, tarpeeksi raiteilla kulkemista on muutenkin. Kaippa tästä tekstistä joku voi jotakin saada irtikin. Kiitos paljon meille ja teille wanhoiksi varttuneille, ja erityisesti tapahtumien toimeenpanijoille!