Nainen ratissa osa 567

Olen tässä pohtinut.

Olen päätynyt tulokseen että kyllä viikset vasta olisivat jotain. Viikset olisivat mitä luultavimmin käytännölliset moninaisissa määrin. Talvella ei ylähuulta palelisi ikävästi kun viikset olisivat lämmittämässä. Kouluunkin olisi aina mukava lähteä, koska ei tarvitsisi pelätä viimaa, joka ylähuuleen ottaisi.

Kun oikein isot viikset kasvattaisi, niin voisi hymyillä ihmisille päin naamaa ilman, että he huomaisivat. Jos siinä taapertaisi vastaan oikein huvittavan näköinen matami tahi oikein Ossi, niin voisi viiksiensä alta mukavasti myhäillä ilman, että Ossikaan tuhisisi turhuuttaan.

Jos minulla olisi semmoiset oikein pitkät ylähuulen karvoitukset, niin teippaisin videokameran polkupyörän sarviin kiinni ja ajelisin pitkin maita ja mantuja kameran kuvatessa muhkeita viiksiäni. Sitten illat voisin katsella joko hidastettuna, nopeutettuna tai ihan vain normaalimuodossa viiksieni esteettistä lepatusta. Siitä nauttisin suunnattomasti, vaikka vaimo ei toki haluaisi sitä katsella.

Toisaalta olisi se ikävää, kun ne syödessä menisivät suuhun. Saisi sitten ylähuulikarvoitusta suustaan syljeskellä, eikä syömisestä tulisi oikein mitään. Muuten niin maukas parsakaalikeittokin maistuisi yllättävän paljon lehmien nuolukiveltä. Ja illalla kun menisi nukkumaan, niin viikset kahisisivat tyynyä vasten ja aina saisi selällään nukkua. Ja se se vasta olisikin ikävää kun ne suudellessa kutittaisivat. Yltiögroteskia peräti.

Ehkä luovun koko hankkeesta ja alan kasvattaa kannabista. Se on paljon turvallisempaa ja siitä saa kaiken lisäksi superruokaa.