No, mutta, sanoi Niilo Pielinen

Maria Stuartin teloituspäivästä on kulunut tänään 424 vuotta. Koska tieto todennäköisesti on täysin epäkiinnostava kaikille lukijoille, en jatka aiheesta enempää enkä vähempää. Sen sijaan tekstissä on luvassa ravintoainesaihe sekä sanataidetta. Eihän tuota olisi saanut paljastaa tosin, sillä nyt viimeisetkin lukijat kaikkoavat lukematta lukua lukemattomia kertoja. Ainoaksi lukijaksi jää siis naapurikaupungin puolisokea kulkukissa.

Kirjoitin kirjeen kirjastossa kirjaillen kirjeeseeni kirjoituskirjoituksella kirjaimia. Kirjeeni kirvoitti kirjastossa kirjavia kirjahduksia. Kirjoihin kirjautuneet kirjalliset kirjastelivat kirjeen kirjoittamatonta kirjeistystä. Kirjoitus kirjaston kirjattomassa kirjahkossa kirjeitsi kirjoittajalle kirjallista kirjaantuneisuutta. Kirjoituksieni kirjo kirjavoituisi kirjavammaksi kirjaston kirjavammalla kirjelöllä. Kirjailin kirjämöni kirjailuksi nyt.

Nyt kun viikon pakollinen kulttuuriaihe on saatu käsiteltyä, voinemme siirtyä ajankohtaisuuksiin. Nimittäin päivän politiikassa on noussut pinnalle asia ääneen nauramisesta. Onko ääneen nauraminen poliittisesti korrektia? Onko ääneen nauraminen yksityisissä tiloissa naapurirauhaa häiritsevää? Voiko ääneen nauraminen Helsingin kauppatorilla todella aiheuttaa paperien tippumisen pöydältä pienessä lontoolaisessa säätoimistossa? Vaikuttaako ääneen nauraminen lähellä olevien ihmisten varpaankynsien kasvuun? Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita asia on herättänyt kansamme syvissä riveissä, niin syvissä, että Chilen kaivosmiehetkin olisivat ihmeissään siitä syvyydestä.

Toinen ajankohtainen aihe on hiusten liikakasvu. Siitä on nousemassa suorastaan kansanterveydellinen ongelma. Asian arkaluonteisuuden vuoksi pysyn siitä kaukana, enkä koske siihen pitkällä tikullakaan, enkä hiilihangolla, enkä norsun kärsällä, enkä muillakaan maataloustuotteilla tai pöytähopeiden kiillotusvälineillä.

Runebergin torttuja ruskettumassa Alppilalaisen kerrostalokolmion elektronisessa paistamisvälineessä.