maanantai 28. helmikuuta 2011

On taas se aika vuodesta

Eh, jospas näin vanhenemispäiväni kunniaksi kirjoittaisin muutaman rivisen elämästäni ja tekemättä jättämisistäni. Kaikkihan alkoi vuonna 1898, kun... Eiku vitsi vitsi vaan, oikeasti voisin käsitellä tässä postissani vanhenemista sekä muita ajankohtaisia aiheita herrasmieskontekstissa luonnollisesti. Onhan se kuitenkin merkittävä asia, että viimeinen teinivuosi käynnistyy.

Tänäänhän on liputuspäivä, kuten useat varmasti ovat huomanneet. Harvan ihmisen syntymäpäivänä liputetaan jo henkilön eläessä... Voisi siis sanoa, että olen otettu. Eipä tästä sen enempää.

Vanheneminen on prosessi, johon jokainen ottaa osaa. <---- Siinäpä vasta ylevä lause, oikeastaan tuon voisi kirjoittaa lentävien lauseiden kirjaan sitten joskus, tai ainakin täytynee mainita tuo elämänkerrassani. Mutta miksi vanhenemista pitää juhlia? Tämä on asia, jota en voi ymmärtää. Mitä hienoa on vanhentua, ei minusta ainakaan mitenkään hienoa. Hiukset vain harmaantuu ja muisti huononee ja näkökyky rappeutuu ja luita alkaa kolottaa ja vastuu painaa ja ei nukuta yöllä ja kaikkea muita perin ikäviä seuraa siitä.

Esimerkiksi kun vanhenee pitää tulla vakavaksi ja puhua politiikasta sekä veroista ja auton katsastuksesta unohtamatta säätilasta jauhamista. Ja jos ei näitä normeja noudata niin turpiin tulee - ei nyt fyysisesti, mutta henkistä väkivaltaa kyllä saa kärsiä. Jos yrittää olla lapsellisen innostunut jostakin, niin vakavat vanhat lyttäävät heti ja sanovat, että joojoo. Että ei ole minun mielestä mitään juhlimista siinä vanhenemisessa. Tästä lähin vietänkin jokaista syntymäpäivääni 18-vuotissyntymäpäivänä, kuten Paulus ehdotti(kiitos!). Tervetuloa siis sitten vuonna 2042 50-vuotispäivänäni 18-vuotissynttäreilleni!

Taidanpa lähteä tästä muualle vanhenemaan.

1 kommentti:

Olethan kiva ja söpö? Hyvä, kommentoi siis nimelläsi tai rakkaalla nimimerkilläsi, ettet vain muutu isoksi pahaksi porsaaksi.