Ajankohtaisten aiheiden puolesta ja niitä vastaan

Asento ja lepo

Toisinaan sitä pysähtyy miettimään näitä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita kuten tasa-arvoa. Siinä sitä sitten huomaa, että ei ole oikeaa tasa-arvoa missään. Ajatellaanpas nyt vaikkapa sanoja eilen, huomenna ja tänään. No, ei niissä vielä mitään ihmeellistä noin adverbeinä, mutta muutetaanpas ne substantiiveiksi: eilinen, huominen ja tänäin... tänäänä... tänäne... täni..??!!! Siis kerrassaan, eihän tälle sanalle löydy kyseistä muotoa. Siksipä joudutaan tätäkin ongelmaa kiertämään ja käyttämään vaikkapa ilmaisuja tämä päivä taikka tänä päivänä, jotka ovat kovin ikävän lannistuttavan pitkiä ja monimutkaisesti taipuvia. Että niin sitä vain kohistaan naisten 80 sentin eurosta, mutta kuka puhuu sanojen epätasa-arvosta?? Kysynpähän vaan.

Kuvan sukset eivät liity tapaukseen

Vielä hiukan puhuakseni jalkapallosta voin todeta, että kävin harrastamassa tunturin rinnettä pitkin laskemista yhdellä jalkoihini kiinnitetyllä kappaleella Suomen korkeimmalla Lapissa sijaitsemattomalla tunturilla. Oman henkenikin uhalla kulutin aikani pääsääntöisesti ns. merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Tämän ansiosta pääsin varsin runsaasti harrastamaan jarrutuksia ja nopeahkoja käännöksiä pyrkiessäni välttämään eteeni sijoittuneet suuret kasvit, joita myös puiksi nimitetään. Koin ehee-elämyksen, kun huomasin, että tällainen pujottelevahko nopeatempoinen lasku tarjosi lähes jalkapallomaista nautintoa. Niin, siis kummassakin toiminnan rytmitys ja rytmin muuttaminen on tärkeää, ja lisäksi pitää sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin yms. filosofista jauhantaa noin 15 konseptisivua, jotka jätän kirjoittamatta, koska ketään tuskin kiinnostaisi tällainen turha asia, tuskin itseänikään.

Vielä loppuun pätkä kirjallisuutta:

Kuin kukkaketo niityllä - 3

Mutta eipä tarvinnut Pekan sitä kauaa miettiä, kun tapahtumat jo saivat uuden käänteen. Valtava äkkijarrutus sai Pekan lennähtämään pitkin käytävää niin, että hänen mieleensä muistui maanjäristys Kaliforniassa vuonna 1963, kunnes hän tajusi, ettei ollut edes vielä syntynyt silloin. Mistä ihmeestä tällainen muisto oli sitten voinut tulla hänen mieleensä? Pekka kuitenkin havaitsi, ettei pystyisi tätä ajatusketjua jatkamaan pidemmälle sillä hetkellä, koska hänen keskivartalonsa kohtasi jo junan päätyseinän, tai itseasiassa kyseessä oli ovi, joka oli junan päädyssä. Pekka ei myöhemmin tapauksesta kertoessaan pystynyt muistamaan, millä tavalla hän oli oikein kulkeutunut vaunun puolenvälin paikkeilta päätyyn asti. Oliko äkkijarrutus saanut hänet peräti lentämään ilmassa koko matkan, oliko hän kierinyt pitkin lattiaa vaiko oliko sittenkin kulkenut jonkinlaista pakotettua juoksua tämän välin.
Jokin iski lujasti Pekkaa päähän taikka sitten hänen pää iski johonkin yhtä lujasti, jokatapauksessa iskun seurauksena hän menetti tajuntansa. Vain tähtien leijuminen pään ympärillä sarjakuvatyyliin jäi puuttumaan. Muuten taju kyllä katosi kankaalle kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.