Kirjoitan lomasta

Asiahan on nyt niin, että minulla henk.koht. kuten useilla muillakin henk.koht. on alkanut lakisääteinen talviloma eli hiihtoloma eli ajatustenjuoksuviikko eli rentoutumisasteennostatusaika eli koeviikon käänteisfunktio. Koeviikon käänteisfunktiona hiihtoloma voi antaa toisaalta sikäli harhaanjohtavan mielikuvan, että koeviikko olisi jotenkin rankka ja työntäyteinen. Asiahan ei näin ole, sillä koeviikko lienee yhtiä helpoimmista ajoista lukiossa. Mutta käänteisfunktiohan muistuttaa useasti alkuperäistä funktiota, joten täten lause on perusteltu, x ∈ R.


Toisekseen lienee asiallista pohdiskella hieman hiihtolomaviikon syvintä olemusta. Vaikka sitä voidaankin luonnehtia sosiaaliskonkreettisen maailmankuvan funktionaalisena täytäntöönpanomahdollisuutena, on sillä myöskin mahdollisuus syvempiin ja painavampiin asiasisältöihin. Katsokaapas, kun silloin on perin mahdollista vajota perinteiseen suomalaiseen melankolian tilaan ja harrastaa pohdiskelua sodasta ja rakkaudesta, jotka ovat usein kovin samankaltaisia. Näistä pohdiskeluista voi sitten rakentaa väitöskirjan, jota saa eläkkeellä ollessaan muistella istuskellen keinutuolissa järvimaiseman näkyessä suuresta, mutta energiatehokkaasta ikkunasta.


Eläkkeellä oleminen kuulostaa muutenkin varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ihmettelenkin, mikseivät opinto-ohjaajat koskaan puhu tästä vaihtoehdosta. Kyse on luultavasti koko Suomen kattavasta salaliitosta, jota johtaa joulupukin tekopartaan pukeutunut radikaali keräkaali. Tästä mystisestä ajatuksesta ihmeentyneenä en voi muuta kuin painua lepuuttamaan ylikierroksilla käyneitä ajatusvälineitäni.


Nauttikaamme lomasta, unohtamatta voisilmää!