Kuluneen kuukauden kotkotukset

Opiskelijayhteisömme korkeakulttuurinen ajatuskaatopaikka eli toisinsanoen meidän kolmen herrasmiehen muodostama blogimme on ollut voimassa kuukauden. Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi 1.2. otsikolla Hei kaikki kullannuput! Kirjoitusta seurannut välitön valtava kävijävirta oli selkeä merkki tämän tyyppisen ihmisläheisen ja sympaattisen asiablogin suurelle tarpeelle. Nyt lienee aika pohdiskella asiaa sen vierestä ja takaa.

Tekstisaastetuotantomme linjahan on ollut vaihtelevuudessaan yhtäläisen tasokas ja -ton. Ajatusten heliumpallot ovat saaneet purkautua vapaasti mielikuvituksen ja pohdiskelevuuden taivaalle. Runsaan positiivisen ja negatiivisen, rakentavan ja lyttäävän palautteen ansiosta plokimme taso on pysynyt ymmärrettävän ja täysin käsittämättömän harmaalla ja puuttomalla rajavyöhykkeellä. Näin muun muassa vierailut Korvatunturille ovat tuoneet merkillisen lisänsä teksteihimme.

Täytyy myöntää, että välillä jutut hipovat jo yli omaa käsityskykyäkin ajatuskukkasten kukkiessa kuin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Mutta näin tehokkuuden aikakautena lienee vain positiivista, että kaikkea ei sulata liian nopeasti - tulee vain kovin nopeasti taas nälkä. Kun tekstissä on pureskeltavaa, sitä voi jauhaa pidempään sen kärsimättä vakavista aineellisista vahingoista. En muuten aikonut kirjoittaa näin viisaalta kuulostavaa tekstiä, mutta tämä tuli ihan vahingossa, joten te, hyvät lukijat, saatte äänestää käsillänne, jos teksti vajoaa liian syvälle tylsyyden aaltoihin.

Tylsyyden karkoittaminen lukemalla lokitustamme voi olla mahdollista tietyissä erityistapauksissa, lieneekö tämä totta? Kertokaa, jos vain näin suinkin on, sillä silloin kenties voisi katsoa, että olemme saaneet jopa jotain positiivistakin aikaan. Huumorin poistaminen teksteistämme on vaatinut tiettyä kärsivällistä otetta, mutta mielestäni olemme onnistuneet säilyttämään teksteissämme asiallisen ja vakavan objektiivisen sävyn. Vai mitä sanotte?

Hyvät lukijat, mitä mieltä olette Puolen hehtaarin herrasmiesten ensimmäisen kuukauden sadosta? Onko tekstien turhuus ylenpalttista? Löydätkö kirjoituksistamme eväitä opiskelemattomuuden välissä tapahtuviin laiskottelun hetkiin? Vajoatko myötähäpeän tunteisiin lukiessasi blokimme kirjoituksia? Aiheuttavatko nämä tekstit sinussa vakavaa ahdistuneisuutta ja elämän merkityksettömyyden tunnetta? Vai sytyttävätkö ne kenties sinussa kipinän omiin poikkitaiteellisiin kokeiluihin kuten säilyketölkkiasetelman äänimaailman nauhoittamisesta radiokuunnelmaksi? Saako logimme sinut rakastumaan tekstien kirjoittajiin? Onko tekstien koukeroisehko kieli liikaa suoruuteen tottuneelle ajatusmaailmallesi? Viekö kirjoitusten ajatusmaailmat sinut laukkaamaan mielikuvitusmaailman tummanpunaisille silkkimatoille? Mikä plokissamme saa palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen katsomaan josko uusia tekstejä olisi ilmaantunut? Onko mikään sittenkään varmaa paitsi epävarma?

Voit keksiä itse lisää outoja tai jopa hyviä kysymyksiä. Jos vain suinkin tahdot, saat mielihyvin myös vastata niihin. Muista, että mielipiteesi on tärkeä!

Onko ensimmäinen kuukausi ollut täysosuma?

Ja vielä kiitos tuesta uskollisille lukijoillemme!