Kuin kukkaketo niityllä
Luku 1 - Aurinko pilvettömällä taivaalla
Pekan silmät kiiluivat innosta, mutta toisaalta myös auringon lähettämien säteiden vaikutuksesta. Hän oli jo pitkään odottanut tätä hetkeä. Sivusilmällään hän huomasi sheriffin astelevan verkkaisella, keinuvalla askelellaan pitkin pääkatua häntä kohden. Aurinko loi tuimaa paistettaan korkealta sheriffin takaa niin, että Pekka joutui osittain varjostamaan silmiään kädellään.
Kun sheriffi oli noin 15 metrin päässä Pekasta, huomasi hän sheriffin kasvoilla niille perin sopimattoman virnistyksen tapaisen. Pekka tiesi sheriffin olevan suorastaan epäinhimillisen ilmeetön ja vakaa henkilö. Sheriffi olikin saanut liikanimen Pahvikasvo jo hyvin nuorena, koska muistutti aivan pahvista leikattua vakavailmeistä miehen kasvokuvaa, jollaista käytettiin Direshoodin koulussa ilmentämään kuollutta miestä.
- Pheka, sinä kelmi, murahti sheriffi.
Murahdus tuli hänen suustansa juuri sillä tavalla kuin voi kuvitellakin tällaisen viiksekkään ja auringon korventaman käppänän sheriffin murahtavan, karheasti ja kovalla äänellä. Pekkaa hieman harmitti, että nämä itsetietoiset amerikkalaiset eivät osanneet lausua hänen nimeään kuten suomen kielen ääntämys sen tarkoitti lausuttavan. Tämä häiritsevä ajatus kuitenkin katosi nopeasti, kun hänen ajatuksensa takertuivat sheriffin lausahdukseen. Hän älysi vasta muutaman sekunnin kuluttua, että sheriffin sanat tulivat tuttavallisina, sheriffin, joka ei koskaan näyttänyt tuttavallisuuttaan vaan säilytti aina muodollisen sheriffin asenteensa kaikkeen. Puhuttiin, että tämä sheriffi puhutteli jopa äitiään muodollisesti, kaikkien kielioppisääntöjen mukaan, ja säilyttäen aina kasvoillaan vakaan perusilmeensä sekä silmissään suorastaan läpitunkevan purevan katseen.
Näin alkaa kirja Kuin kukkaketo niityllä. Jatkoa seuraa myöhemmin.
<3 ihanaa tekstiä
VastaaPoista