Takatukan tarina

Iltaisin ihailen peilistä kaunista habitustani.

Alkuun hiukan metatekstiä:

Seuraavassa tekstissä tulen käsittelemään syvällisen pohdinnan kautta elämääni takatukallisena henkilönä. Tekstissä perehdytään mahdollisesti seuraaviin aiheisiin: Miksi takatukka? Mistä kaikki alunperin sai alkunsa? Miten suhtaudun kritiikkiin? Millä tavalla takatukka on vaikuttanut minuun ihmisenä? Kuvaako takatukka jollain tapaa aatemaailmaani? Takatukka elämäntapana? Takatukka persoonallisuuden tulkkina? Onko takatukka ihan menneen kauden juttu? Takatukan kasvattamisen vaikeus? Takatukka kauneusihanteena? Takatukan asema itsensä brändäämisessä? Takatukallisena olemisen ilot ja surut? Takatukan vaikutukset vastakkaisen sukupuolen itseen suhtautumiseen? Edellä mainitun lisäksi mainitsen ja sivuan muitakin aiheeseen liittyviä tekijöitä.


Johdanto

"Takatukka eli niskatukka on nimitys hiustyylille, joka on takaa pitkä mutta sivuilta ja edestä lyhyt. Erityisesti hiustyyli oli suosittu 80-luvulla, mutta tullut uudelleen muotiin joissakin piireissä nykyaikana, esimerkiksi jääkiekkoilijoiden keskuudessa. Takatukan ajatus tiivistetään usein lauseeseen "bisnes edessä, juhlat takana" "

(Wikipedia)

Miksi Takatukka?

Takatukan kasvatuksen aloittamiselle ei voida määrittää täysin tarkkaa ajankohtaa, mutta todettakoon, että kaikki sai alkunsa Ranuan kr. kansanopistossa. Kyseenomaisessa paikassa vallitsi ns. takapiiskavillitys, joka sai minut pohtimaan asiaa henkilökohtaisesti omalle kohdalle. Kasvatuksen aloittamiseen merkittävästi vaikutti kliimaksi, joka tapahtui Reisjärven kr. opistolaisten vieraillessa opiskeluympäristössämme. Pelsolta ponnistaneena maatilan poikana en ollut juurikaan päässyt havainnoimaan takatukkia luonnollisessa ympäristössä, joten reisjärveläiset takatukat saivat minut ns. "hurmion" valtaan. Päätös takatukan kasvattamisesta itselle alkoi muodostua aivolohkoissani.

Ensimmäinen takatukka

Johannes ja ensimmäinen takatukka.

Opistovuoden aikana hiukseni pääsivät kasvamaan vallan mittaviksi, mikä mahdollisti takatukan jättämisen muiden hiuksien leikkaantuessa lyhyiksi. Virallisesti ensimmäisen takatukkani leikkasin Muhoksella Seppo -nimisen henkilön käden kautta. Takatukka oli nykyiseen verrattuna varsin pieni, mutta opistoyhteisössä se herätti tiettyä kunnioitusta/kritiikkiä.

Ensimmäisen takatukan kasvattaminen sujui mallikkaasti seuraavaan kesään 2009 saakka, kunnes se koki arveluttavan kolauksen: Erehdyksissäni annoin parturimaestro Lämsän lyhentää sivuhiuksiani kohtalokkain seurauksin. Samaisena kesänä hankkiuduttuin parturiin siistimään maestron luomusta, minkä seurauksena takatukkani lyheni radikaalisti. Muhkean teerenpyrstön tilalle tuli säälittävä korvike.

Maestro Lämsän luomus.

En lannistunut tästä vastoinkäymisestä, vaan annoin takatukan kasvaa nykyiseen pituuteensa sittemmin ilman mitään rajoitteita. Radikaalista takaiskutapahtumasta laskettuna kasvatusaikaa on kertynyt melkein 2 vuotta.

Mainittakoon, että takatukka, jonka tällä hetkellä omistan, on samalla ensimmäinen takatukkani. Tälle perusteet antaa takatukattomana olemattomuus opistokotiaikojen jälkeen.

Takatukka itseisarvona & elämänohjeena

"Itseisarvo on arvo itsessään ja sitä kannattaa tavoitella sen itsensä vuoksi."

Takatukka on minulle vahvasti itseisarvo. Kasvatan takatukkaa ainoastaan takatukan vuoksi. Välineellistä arvoa takatukallani on hyvin vähän; En kasvata takatukkaa sen vuoksi, että saavuttaisin sen avulla jotain, kuten esimerkiksi naisten/homoseksuaalien kiinnostusta. Naisten/homoseksuaalien kiinnostuksen saavuttamiseen on ymmärrettävästi parempiakin keinoja kuin takatukka.

Hiusten kasvaminen on kohtalaisen hidas prosessi, joten olen ehtinyt tottua takatukkaani aina peiliin katsoessani. Joinakin päivinä sitä kuitenkin havahtuu takatukan massiivisuuteen ja kohtalokkaaseen pituuteen. Silloin sitä ihminen tuntee olevansa jotain mitä ei aiemmin ole ollut.

On kuitenkin todettava, että takatukassa on monia kielteisiäkin puolia: Kengännauhoja sitoessa kutittaa ikävästi poskenpäitä, aamuisin lähes poikkeuksetta piiska on sekaisin, negatiivinen kritiikki: isoäidin sekä sukulaisten huomautukset, näin muutamia mainitakseni.

Miksi pitää yllä jotain, josta on haittaa?

Koen, että takatukka antaa enemmän kuin ottaa. Oikeastaan takatukka ei anna muuta kuin sen, että omistaa hienot hiukset (mikä tosin on aika subjektiivinen mielipide), mutta siinäkin on kylliksi.
Lisäksi koen takatukan niin arvokkaana sen kasvatuksen vaatineen ajan perusteella, etten halua leikata sitä vielä pois.
Toisaalta haluan erottua joukosta, mutta en halua ihannoida maskuliinista jääkiekkokulttuuria, joten kasvattamani takatukan täytyy erottua takatukkien joukosta, jonka vuoksi sen täytyy olla massiivinen.
Toiseksi viimeisenä syynä näen, että takatukka kuvastaa jollain tapaa aatemaailmaani, onhan takatukka ihan 80 -lukua.
Viimeinen mahdollinen selitys takatukan pitämiselle on se, että varsinaista selitystä ei ole, en ole vain sen pahemmin ajatellut asiaa.

Kaikki nämä selitykset tukevat toisiaan, eikä mitään voida sulkea pois. Toisaalta mitään ei voida myös nostaa täysin itsenäiseksi syykseen. Joten voidaan näin ollen olettaa, että syyt takatukan kasvattamiselle ovat mitä moninaisimmat. Itse asiassa takatukan kasvattamisen syyt eivät ole minulle vielä täysin selvinneet.

On ihmisiä, jotka kasvattavat takatukan, mutta leikkaavat sen pois sen suuremmitta suruitta, joskus jopa ylemmän tahon pakottamana.
Takatukka ei ole minulle vain ex tempore -juttu, vaan sen ajatus on jollain tapaa ikuinen elämänkysymys.

Tulevaisuus

Olen elätellyt toiveita takatukattomuudesta. En ole kuitenkaan vielä päässyt itseni kanssa selvyyteen, olenko valmis takatukattomuuteen. Todennäköisesti leikkaan takatukkani viimeistään astuessani palvelukseen I saapumiserässä 2013.



Kiitos ja heihei.